Jumalan valmistelemia odottamattomuuksia
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3

Jumalan valmistelemia odottamattomuuksia

Kun uutta vauvaa odotetaan taloon, ei se ole vain pelkkää odottamista. Odotukseen liittyy kaikenlaista valmistautumista: Hankitaan vaatteita, pulloja, tutteja, harsoja, leluja, turvakaukalo, vaunut ja monia muita asioita. Mutta ennen kaikkea valmistaudutaan uuden ihmisen saapumiseen psyykkisesti ja sosiaalisesti. Näillä tasoilla tapahtuu paljon lyhyessä ajassa varsinkin, jos odotetaan perheen ensimmäistä lasta.

Toisaalta tämä kuvaus on hyvin yksipuolinen. Lasta voidaan odottaa mitä erilaisimmissa tilanteissa ja tunnelmissa. Esimerkiksi joskus lapsi on tullut elämäntilanteeseen, johon häntä ei alun perin odotettu. Ja joskus odottamisesta oli jo ehditty luopua.

Nuori Maria ja iäkäs Elisabet odottivat esikoisiaan. Yhteiskunnallisesti ajatellen he olivat eri asemissa: Maria oli tullut raskaaksi avioliiton ulkopuolella mikä oli sen ajan kulttuurissa suuri häpeä naiselle. Naisen tärkein tehtävä oli synnyttää lapsia avioliitossa uskollisena aviomiehelleen. Näin lasten liittäminen miehen sukulinjaan oli mahdollista. Elisabet sen sijaan oli vapautunut häpeästä, joka liitettiin lapsettomuuteen.

Lapsettomuudesta syytettiin nimittäin aina naista. Molemmat naiset olivat kuitenkin tulleet raskaaksi odottamatta, Elisabetkin oli korkean ikänsä vuoksi lakannut jo toivomasta.

Ehkä valmistautuminen vauvan tuloon ei ollut kummallekaan aivan helppoa. Mariaa varmasti pelotti ihmisten suhtautuminen kasvavaan vatsaan. Elisabet sen sijaan oli huolissaan raskauden turvallisesta etenemisestä. Mutta yhtä lailla molemmat naiset riemuitsivat tulevasta lapsestaan! He olivat saaneet vastaanottaa ilosanoman; heidän kauttaan profeettojen ennustukset olivat toteutumassa.

Kaikesta odottamattomuudesta huolimatta Maria ja Elisabet kantoivat kohduissaan vuosisatojen odotuksen ja valmistautumisen hedelmiä: Maria lupausten täyttäjää, Messiasta, Jeesusta Kristusta ja Elisabet Johannesta, Herramme sanansaattajaa ja edelläkävijää.

Adventin aikaan emme ainoastaan valmistaudu ja odota Messiaan syntymistä uudelleen sydämiimme ja yhteiseen juhlanviettoomme vaan myös valvomme. Suuntaudumme Jumalan valtakunnan lopulliseen ilmestymiseen yhtä konkreettisena kuin jouluna.

Valvomisen aika lapsiperheessä ei ole kovin riemullinen kokemus, liittyyhän siihen usein univelkaa, korvatulehduksia, huutamista (eikä aina vain lapsen) ja muuta ikävää. Hengellisessäkin merkityksessä valvomisessa kutsutaan kärsivälliseen kilvoitteluun, mutta myös toivoon, iloon ja luottamukseen Jumalan ihmeellisiä lupauksia kohtaan.

Jonna Ojalammi
teologiharjoittelija

Kirjoita viestisi alla olevalla lomakkeella. Kaikki kentät ovat pakollisia
Viestin otsikko:
Nimi tai nimimerkki:
Roskaesto, jätä tyhjäksi:
Viestisi: