Huomaatko koskaan puhuvasi autossa edellä ajavan auton kuljettajalle? Itse havahduin siihen tässä yhtenä päivänä. Seistä tökötin risteyksessä toisen auton perässä, ja siinä se vain törötti, vaikka hyvin olisi mahtunut jo liikenteen sekaan. Enkös vain huomannut kannustavani edelläni ajavaa kuskia: no mene nyt, mene, mene, siihen mahtuu ihan hyvin. Eikä äänensävy ollut ystävällisen lempeä, enemmänkin ärtyneen painokas.
Että silleen. Tänään töihin ajaessa kuorma-auto tuli risteyksessä perässäni ja vaihtoi kiihdytyskaistalta samaan aikaan kuin minä. Ajelin täsmälleen nopeusrajoituksen mukaista vauhtia, ja eikös se tullut ihan perään roikkumaan. Kun en kiihdyttänyt ylinopeuteen, se paineli ohi ja ajoi suoraan eteen roikkumaan. Ei yhtään sen lujempaa mennyt kuin minä. Satasen alkaessa kiihdytin menemään, kun se jäi jonon perään köröttelemään.
Normaalia liikennekulttuuriahan tämä on meillä. Mutta miksi se saa ihmisen hermostumaan? Miksei sitä vain voisi ajella rauhallisesti ja todeta, että kas, tuo autoilija ei ole tainnut kuulla turvavälistä eikä muutenkaan taida välittää siitä, että roiskii kurat suoraan tuulilasiin. Toisaalta, eikö liikenteessäkin voisi ajatella toisia, ihan samoin kuin missä tahansa muussa tilanteessa. Vai pitäisikö minun aloittaa itsestäni ja yrittää olla mukava autoilija toisille autoilijoille? Ehkä. Joten ensi kerralla risteyksessä yritän todeta edessäni töröttävälle kuskille: odota vain ihan rauhassa, kyllä se rako sieltä vielä tulee, parempi välttää riskejä ja päästä turvallisesti määränpäähän.
Tuula Rasilainen