Rukouksen voima

Kun olin kerran aloittamassa hartautta eräässä hoitolaitoksessa, pyysin: ”Jeesus auta”, ja yhtäkkiä tuli kehotus: ”Puhu lupauksesta”. Niinpä puhuin uudenvuoden lupauksista ja niiden pitämisen vaikeudesta sekä Jumalan lupauksista, jotka eivät petä, ja jotka pysyvät ikuisesti. Hartauden jälkeen eräs hoitaja tuli kiittämään, sanoen kuunnelleensa tarkasti, mitä olin puhunut erilaisista lupauksista.

Olen vuosien mittaan huomannut entistä selvemmin, että Jumalan lupaus on totta tänäänkin, kun hän lupaa: ”Minä johdatan teitä, kun te kuljette rukoillen” (Jer.31:9). On vain nöyrryttävä pyytämään apua ylhäältä, ja muistettava kiittää.

Jos tietäisimme, miten paljon rukous vaikuttaa, rukoilisimme entistä enemmän. Sanotaan, että rukous liikuttaa sitä kättä, joka liikuttaa maailmaa. Missä on paljon rukousta, siellä on paljon siunausta, missä on vähän rukousta, siellä on vähän siunausta.

Kun elämässä tuntuu kaikki olevan hyvin, rukouselämämme helposti kuihtuu. Tuntuu, ettei ole aihetta rukoilla, kun kaikki on muutenkin hyvin. Vastoinkäymiset ja koettelemukset saavat meidät rukoilemaan. Veteraanit kertovat, että sodassa kaikki rukoilivat, kun oli kyse elämästä ja kuolemasta. Jumala kehottaa meitä sanassaan: ”Avuksesi huuda minua hädän päivänä, niin minä tahdon auttaa sinua ja sinun pitää kunnioittaman minua” (Ps.50:15).

Miksi meidän pitäisi rukoilla? Sanotaan, että rukous on sielun hengitystä. Se on yhtä tärkeää uskonelämälle kuin hengitys on ruumiille. Jos lakkaamme hengittämästä, kuolemme, jos lakkaamme rukoilemasta, uskonelämämme kuolee.

Raamatussa on paljon kehotuksia rukoilemiseen: ”Älkää olko mistään huolissanne, vaan saattakaa aina se, mitä tarvitsette, rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan tietoon” (Fil.4:6), ”tunnustakaa siis syntinne ja rukoilkaa toistenne puolesta, jotta parantuisitte” (Jaak.5:16) jne.

Ensimmäiset kristityt rukoilivat paljon. Erään rukouksen jälkeen kerrotaan, että ”kun he olivat päättäneet rukouksen, vavahti paikka, jossa he olivat koolla, ja he kaikki täyttyivät Pyhästä Hengestä ja julistivat rohkeasti Jumalan sanaa” (Apt. 4:31). Kun Pietari oli vangittu, seurakunta rukoili lakkaamatta, ja tapahtui ihme: Enkeli tuli vankilaan, Pietarin kahleet putosivat ja enkeli johdatti hänet vankilasta vapauteen (Apt. 12).

Paras esimerkki rukouksesta meillä on Jeesuksessa. Hän rukoili paljon. Raamatussa kerrotaan, että "hän meni varhain aamulla, kun vielä oli pimeää, yksinäisyyteen rukoilemaan" (Mark. 1:35).

Jeesuksen elämä oli rukousta loppuun asti. Hän rukoili ristiinnaulitsijoittensa puolesta. Hän opetti meille Isä meidän rukouksen. Hän myös rukoilee meidän puolestamme ja auttaa meitä, heikkoja rukoilijoita.

Timo Huuhtanen

Kirjoitettu vuonna 2015