Paastopohdintaa
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3

Paastopohdintaa

Päivän puheenaihe on pulla. Mantelilla vai hillolla, hattu ensin vai kokonaisena, itse tehty vai kaupan tädin tekemä? Pullakysymys on makuasia, oikeaa tai väärää vastausta ei ole olemassa.

Monelle laskiaispulla on viimeinen herkku ennen pääsiäistä. Alkaa paastonaika. Onko paastossa oikeaa ja väärää tapaa, onko sekin makuasia?

Paasto on monta kertaa mietityttänyt minua. Miksi pitäisi paastota, mikä paaston pointti on? Mitä saan siitä – iloa itsekurista ja säihkettä sädekehään?

Mistä pitäisi paastota? Sokeripaasto on suosittua, viljattomat viikot samoin. Saako paastosta hyötyä itse, laihduttaa tai etsiä suolistolle sopivaa sapuskaa samalla kun kieltäytyy herkuista Kristuksen tähden? Minusta tuntuisi rienaukselta sanoa, että sokerilakollani otan osaa Kristuksen kärsimykseen, muistelen Hänen ristintietään tällä suklaattomuuden surulla.

Kuulemmeko Jumalan äänen jotenkin paremmin nälkäisinä? Näkyjä siinä ainakin alkaa helposti nähdä! Kiinnostaako Jumalaa, kuinka monta karamellia söin? Ihmisiä kuolee nälkään ja minä kohtuullistan elämääni muutaman viikon ajan luopumalla turhasta ja ylimääräisestä, jota ilman tulen mainiosti toimeen?

Haluaako Jumala minun paastoavan? Miksi? Mihin Hän sitä tarvitsee? Minua häiritsee ajatus ansaitsemisesta. Kuuleeko Hän minua jotenkin paremmin, kun kutsun Häntä kiusausten keskeltä?

Kun kieltäydyn ja kiusaan itseäni, kuuluuko ääneni kirkkaammin?

Paastota voisi tietenkin muustakin kuin ruoasta. Hyviä kohteita olisi esimerkiksi luopua pahoista sanoista, tuikeista tuomioista ja turhista tulkinnoista, pelien pauloista tai television tapatuijotuksesta. Tämä varmaan näkyisi elämässämme – ja lähimmäisemme elämässä – lisääntyneenä vapautena ja ilona, ja sen uskon ilahduttavan Taivaallista Isäämme. Siinäkö paaston idea on?

Jeesuksen omat sanat paastosta puhuttelevat ja pysäyttävät, mutta valitettavasti eivät tee asiasta yhtään helpompaa minun ymmärtää. En halua paastota vääristä syistä, sillä Jumala kuitenkin näkee sydämeeni. Minua paastossa häiritsee ajatus ansaitsemisesta. En kai voi ostaa Jumalan mielisuosiota millään tekemiselläni tai tekemättä jättämiselläni?

Kuten näkyy, paastossa on paljon pureskeltavaa – paljon enemmän kuin pehmeässä parin haukun hötöpullassa.

"Miksi sinä et huomaa, kuinka me paastoamme? Etkö näe, kuinka me kuritamme itseämme?" Näen kyllä! Paastopäivänäkin te ajatte omia etujanne, te ahdistatte niitä, jotka raatavat puolestanne.

Riitaa ja katkeruutta teidän paastonne tuottaa, raakoja nyrkiniskuja. Te ette enää pidä sellaista paastoa, joka kantaa rukoukset taivaisiin.

Tuollaistako paastoa minä teiltä odotan, tuollaista itsenne kurittamisen päivää? Sitäkö, että te riiputatte päätänne kuin rannan ruoko, pukeudutte säkkivaatteeseen, makaatte maan tomussa, sitäkö te kutsutte paastoksi, Herran mielen mukaiseksi päiväksi?

Toisenlaista paastoa minä odotan: että vapautat syyttömät kahleista, irrotat ikeen hihnat ja vapautat sorretut, että murskaat kaikki ikeet, murrat leipää nälkäiselle, avaat kotisi kodittomalle, vaatetat alastoman, kun hänet näet, etkä karttele apua tarvitsevaa veljeäsi.

Silloin sinun valosi puhkeaa näkyviin kuin aamunkoi ja hetkessä sinun haavasi kasvavat umpeen. Vanhurskaus itse kulkee sinun edelläsi ja Herran kirkkaus seuraa suojanasi.

Ja Herra vastaa, kun kutsut häntä, kun huudat apua, hän sanoo: "Tässä minä olen."

Jes. 3-9

Katja Vihmakoski

https://twitter.com/KKalliala/status/567003505794486272

Kirjoita viestisi alla olevalla lomakkeella. Kaikki kentät sähköpostia lukuunottamatta ovat pakollisia. Jos kirjoitat sähköpostiosoitteesi, se näytetään kaikille lukijoille.
Viestin otsikko:
Nimi tai nimimerkki:
Sähköposti (ei pakollinen):
Roskaesto, jätä tyhjäksi:
Viestisi: