Vapaaehtoinen vai joku muu?
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3

Vapaaehtoinen vai joku muu?

Vapaaehtoistyö on ollut paljon esillä viimeaikoina. Uusia vapaaehtoistoiminnan muotoja on tullut paljon lisää, ja sen myötä tietenkin myös toimijoita. Meillä seurakunnassa on vapaaehtoistyö otettu huomioon strategiassa, toimintasuunnitelmissa ja piispan tarkastukseen liittyvässä hankkeessa. Lisäksi Yhteisvastuussa on tänä vuonna kerätty rahaa vapaaehtoistyöhön. 

Vapaaehtoistyö on tämän päivän juttu, ja siitä täytyy ottaa koppi. Toki vapaaehtoistyötä on ainakin meillä tehty jo kauan, ja ulottuu monille eri työmuodoille. Hyvän Tuulen Tuvatkin ovat jo reilusti yli parikymppisiä, eli ei mitään teinejä enää.

Vapaaehtoistoiminta puhuttaa monin eri tavoin, ja yksi niistä on se, ketkä ovat vapaaehtoisia? Seurakuntanäkökulmasta, onko vapaaehtoinen sellainen, joka ilmoittautuu mukaan johonkin projektiin, lähimmäispalveluun, talkoohommiin tai kirkkokahveille kahvia kaatamaan? Vai onko vapaaehtoinen sellainen, joka tekee asioita siinä sivussa omaksi ilokseen? Nämä eivät tietenkään sulje toisiaan pois, mutta pistää miettimään onko vapaaehtoinen joku erikoispersoona vai ihan tavallinen seurakuntalainen, kuten sinä tai minä? Missä menee vapaaehtoisen raja, siis koska siirrytään seurakuntalaisesta vapaaehtoiseksi?

Tämän kaltaista pohdintaa joutuu tekemään, kun mietitään miten seurakuntalaisia saataisiin aktivoitua omassa seurakunnassa tekijöiksi. Miten esimerkiksi sunnuntain Jumalanpalvelusta tehtäisiin yhdessä seurakuntalaisten kanssa erityisesti niin, että kaikki voisivat tuntea kuuluvansa seurakuntaan, olevansa tärkeitä ja ettei Jumalanpalvelus tai muut seurakunnan tilaisuudet olisi "pienen piirin" toimintaa? Jos haluan toimia, miten pääsen mukaan? Onko seurakunta seurakuntalaisia varten, vai meitä työntekijöitä varten? Absurdi ajatus, mutta joiltain osin nykypäivänä totta.

Pohdiskelen vielä lisää tätä kysymystä, "jos haluan toimia, miten pääsen mukaan?" Kansalaisareenan teettämän tutkimuksen mukaan 60% ihmisistä, jotka eivät tehneet vapaaehtoistyötä, olisivat olleet halukkaita siihen, jos joku olisi kysynyt. Miten me seurakunnassa toimimme? Enkä tarkoita tässä vain työntekijöitä, vaan meitä kaikkia seurakuntalaisia (itsekin Tuusulan srk:n jäsen). Pyydämmekö ihmisiä mukaamme messuun, seurakunnan tapahtumaan tai johonkin muuhun juttuun mukaan? Keneltä kutsun pitää tulla? Onko se vähän suomalaista mentaliteettia, etten minä viitsi tuppautua, jos ei kerran ole pyydetty...

Totta on, että Suomessa ei vapaaehtoistoimintaan osallistumista ole tehty turhan helpoksi. Itse työntekijänä koen vapaaehtoistyön ohjaamisen todella vastuullisena hommana. Toimimisen kääntöpuolena on aina lait ja asetukset sekä kysymykset siitä, kenen on vastuu jos jotain sattuu, vapaaehtoinen ei sovikaan tehtäväänsä tai väsyy liikaa. Toisinaan kuulee myös lauseen, että yritetäänkö vapaaehtoisilla teettää meidän koulutettujen työt. En usko, että työt tulee vähenemään vapaaehtoisten myötä, mutta toki työn kuva voi hiukan muuttua. Vapaaehtoiset tarvitsevat tukea, ohjausta ja koulutusta. Jonkun on ne järjestettävä ja huolehdittava, ettei vapaaehtoinen jää yksin jos ongelmia ilmenee. Toisaalta on myös sellaisia tehtäviä, joihin toivon ettei ketään lähetetä pelkästään auttamishalun turvin. On paikkoja, jotka ovat niin raskaita, että myös työntekijä jolla on jo koulutusta, tarvitsee ohjausta ja purkumahdollisuuden.

Sitten on myös se puoli vapaaehtoistyössä, että vapaaehtoisen on saatava sitoutua tehtävään juuri hänelle sopivaksi ajaksi. Jos vapaaehtoinen katsoo, ettei hän enää halua jatkaa, hänellä täytyy olla siihen mahdollisuus. Silloin tarvitaan työntekijä, joka varmistaa toiminnan jatkumisen.

Arjen Ihmeitä tapahtuvaksi toivoen! Tehdään seurakunnasta elävä yhteisö, jossa meidän kaikkien on hyvä toimia erilaisina ja omien vahvuuksiemme ja heikkouksiemme kanssa.

Raita

Kirjoita viestisi alla olevalla lomakkeella. Kaikki kentät ovat pakollisia
Viestin otsikko:
Nimi tai nimimerkki:
Roskaesto, jätä tyhjäksi:
Viestisi: