Jos minulle yritetään myydä puhelimessa jotain, niin kieltäydyn yleensä ihan heti alussa. Aiemmin ensimmäinen kysymykseni tuntemattomalle soittajalle oli: "myytkö jotain" ja seuraava repliikkini "ei kiinnosta". Nykyään joskus kuitenkin kuuntelen asiaa hetken ajan, ennen kuin sanon kiitos ei. Mitään en koskaan ole ilmaiseksi saanut, vaikka ilmaiseksi ensin luvataan.
Tuli tässä taannoin taas puhelinsoitto: Onko Tuula Rasilainen puhelimessa? Kyllä. Täällä puhuu se ja se (en oikesti muista nimeä) kauneushoitolasta (en muista senkään nimeä). Haluamme tarjota teille ilmaisen kasvohoidon, koska olemme avanneet uuden kauneushoitolan.
Siinä vaiheessa melkein jo sanoin, että ei kiinnosta, mutta kysyin kuitenkin, että ihanko oikeasti muka ilmaiseksi? Ja näin minulle vakuutettiin. Odotin kokoa ajan, koska tulee se pikkulisäys, että maksat vain toimistomaksun tai sitoudut viiden kerran käynteihin.
Mutta ei. Ei mitään maksua. Ei sitoutumisia. Ei ostopakkoa. He haluavat tehdä uutta hoitolaansa tunnetuksi ja tarjoavat siksi ilmaista hoitoa asiakkaille.
Tänään olen menossa (toivottavasti löydän, kun en muista nimeä, onneksi sentään paikan) - saa nähdä kuinka ilmaiseksi hoito tulee. Vakaa aikomukseni on mennä ja tulla pois maksamatta mitään. Illalla tiedän kannattiko uskoa?
Tiina 10.11.2015 13:54