Saksalaisin silmin
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3

Saksalaisin silmin

Hiihtolomalla meillä oli ilo saada kotiimme vieraita Saksasta. Vietimme pitkän viikonlopun juuri eläkkeelle jääneen pariskunnan kanssa, joka oli ensimmäistä kertaa Suomessa. Maria on vaihto-oppilasperheeni täti ja Johannes hänen miehensä, joiden kanssa minulla on parinkymmenen vuoden yhteinen historia. Miten hauskaa olikaan saada heidät kylään ja parantaa maailmaa yhdessä!

Maria ja Johannes olivat ensin nauttineet viikon Lapin rauhasta, kauneudesta, hiljaisuudesta ja lumesta. Tuusula tuskin tuntui kovin paljon vilkkaammalta paikalta Frankfurtin liepeiltä tulleille keskieurooppalaisille, joille olennaista ennakkotietoa Suomen-matkaan varautumiseen olivat kerrospukeutumisen salat ja auton lämmittäminen pakkasilla. Aika autiolta Tuusulassakin näytti – Helsingistä sen sijaan löytyi ihmisiäkin.

Mutta on Tuusulassa onneksi nähtävääkin. Kirkko oli harmi kyllä kiinni, mutta rantatiellä oli ilo esitellä suomalaista kulttuurihistoriaa. Lottamuseon näyttely toi eteemme toiminnan huikean organisoitumisen ja sodan karuuden. Kosketusnäytöillä sai pelata pelejä ja laatikoista etsiä sovitettaviksi lottien essuja ja lippalakkeja.

Halosenniemi viritti hienolla tavalla oman aikansa yhteisölliseen ja kansainväliseen taiteilijaelämään. Lapsille oli tarjolla tehtäviä, joiden kanssa taloa oli hauska kiertää.

Tuusula-päivänämme vietimme myös päiväkotilaisen syntymäpäivää. Olihan se ainutlaatuista sekin, että 5-vuotissynttäripäivän ohjelmaan kuului vierailu Aleksis Kiven kuolinmökille. Mökkipahanen osoitti koleassa talvisäässä suorasukaisesti, ettei kaikille taiteilijoille suotu Halosen ja Sibeliuksen kaltaista menestystä omana aikanaan. Elintilasta joutuu taistelemaan turhan moni myös tänään, Suomessakin. Pihalle jäi muistoksi lumienkeli.

Kaisa Aitlahti

Kirjoita viestisi alla olevalla lomakkeella. Kaikki kentät ovat pakollisia
Viestin otsikko:
Nimi tai nimimerkki:
Roskaesto, jätä tyhjäksi:
Viestisi: