Moni ajattelee elämässään, ettei hänen tarvitse juuri nyt ajatella Jumalaa. Riittää, kun sitten joskus vanhuksena rukoilee ”jotain” ja pääsee taivaaseen. Usein kuitenkin käy niin, että ei kenties ehdikään ajatella Jumalaa ennen kuolemaansa.
Kuten Jonanneksen Ilmestyskirjassa Jeesus sanoo: ” Minä tiedän sinun tekosi: sinä et ole kylmä etkä palava; oi, jospa olisit kylmä tai palava! (Ilm. 3:15).
Tämä tarkoittaa sitä, että penseys edes ajatella Jumalaa on ajan henki. Jos ihminen on ”kylmä”, niin hänellä on suurempi mahdollisuus jossain vaiheessa ajatella Jumalaa, koska hän ei ole ”haalea” eli penseä, ajatellen kyllä rauhaa, omaa hyvää oloaan ja perhettään, rahaa ja kenties rikastumistaan. Jos taas ihminen on ”palava”, niin silloin hän ajattelee kyllä Jumalaa, ja kokee uskonsa oikeaksi. Palavakaan ihminen ei välttämättä ole aina oikeassa, tehden vain Jumalan lain mukaan, ymmärtämättä ehkä sitä tosiseikkaa, että me kaikki ihmiset olemme jossain kohtaa syntisiä. Myös Jeesukseen uskovat. Ja kuten tiedämme, ajatuksissa tehty synti on aivan sama, kuin teoissa tehty synti Jumalan silmissä.
"Kilvoitelkaa päästäksenne sisälle ahtaasta ovesta, sillä monet, sanon minä teille, koettavat päästä sisälle, mutta eivät voi.” (Luuk. 13:24).
Haastan ihmiset keskustelemaan uskostaan Jumalaan ja kokemuksistaan elämässä. Itse tulin uskoon 30-vuotiaana, todella kauhean trauman kokeneena. En olisi ikinä toipunut traumastani ilman Jumalaa.
Toivon, että ihmiset kurottautuisivat vaikeissa elämäntilanteissaan Jeesuksen puoleen pyytäen Häntä elämäänsä, eivätkä ajattelisi niin omavoimaisesti. Monesti ihminen ei pysty ymmärtämään Jumalan voimaa muuttaa asioita heidän elämissään. Jumala tietää meidän surumme ja kyyneleemme, jopa huokauksemme.
Toivon, että ihmiset ymmärtäisivät ajoissa rukoilla ja muistaa kiittää Jeesusta kaikesta, pienimmästäkin, avusta, joka on tullut hänen osakseen rukousvastauksena.
Elisabeth Hälinen