Uskollaan autuaaksi
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3

Uskollaan autuaaksi

Katselin eilen Yle Femman ohjelmaa eri tavoin uskovista ihmisistä. Nuori nainen on valmistumassa ja valmistautumassa papin tehtävään, nuori mies on perustanut seurakunnan, jossa ja josta pidetään ääntä. Vanhempi nainen sairastaa MS-tautia, josta haluaa uskoa paranevansa. Muslimimies jännittää poikansa puolesta, luontouskovaisen jumala asuu metsässä.

Usko on iso osa jokaisen sarjassa näkyvän ihmisen elämää, vaikka uskon kohde ja sen ilmenemismuodot ovatkin jokaisella erilaisia. Tositv-tarjonnassa ohjelma oli piristävä poikkeus. Tuutin täydeltä tungetaan tietoa siitä, kuka kenenkin kanssa peiton alla pyörii, mitä syö ja miten paljon vatsalihasliikkeitä vääntää, mutta harvemmin kuulee kerrottavan uskonasioista. Kerromme melkein mitä tahansa mieluummin kuin sen, mihin uskomme, ellemme sitten halua, että muutkin uskovat juuri samalla tavalla kuin me – silloin me kyllä jaksamme vaikka istua tuntikausia asematunnelin kylmällä lattialla tai kulkea rapusta rappuun jakamassa muille sanomaa, joka toi meille onnen ja autuuden.

Oli mielenkiintoista kuulla, mihin ihmiset uskovat, ja miten se näkyy heidän arjessaan. Minun uskostani ei olisi tv-ohjelmaksi. Huomasin pudistelevani päätäni villille menolle, rukouksille joita Jumala ei kai huutamatta kuule, mutta tunnistin myös pienen kateudenpiston; ollapa noin varma olevansa oikealla tiellä! Toisaalta olen tyytyväinen täällä, omalla pienellä polullani, joka ei juokse luotisuoraan ja jonka yli ojentuu käkkäräisiä oksia kuin tietään etsimässä nekin. Mutkan kautta voi päästä perille ja tien laidoilla voi kasvaa vaikka mitä mielenkiintoista. Uskollaan voi tulla autuaaksi, vaikka se olisi pientä, väärää tai toisten mielestä kummallista. Eksyminen voi olla parasta matkassa.

Katja Vihmakoski

Kirjoita viestisi alla olevalla lomakkeella. Kaikki kentät ovat pakollisia
Viestin otsikko:
Nimi tai nimimerkki:
Roskaesto, jätä tyhjäksi:
Viestisi: