Vappuna
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3

Vappuna

Tätä kirjoittaessani en tiedä, millainen sää vappuna on. Jos aurinko paistaa, tiedän, että lähdemme ulos aurinkoon. Istumme kotipihalla tai terassilla sukulaisten tai ystävien kanssa. Olemme nostaneet ryhtimme ja katsomme silmät loistaen toisiamme silmiin ja hymyilemme.

Jos vappuna onkin niin kutsuttu tyypillinen vappusää eli taivaalta tulee vettä tai räntää, niin olemme mieluummin sisätiloissa. Katseemmekin saattaa olla harmaampi ja hymymmekään ei ole niin herkässä.

Muistan lapsuudestani monet vaput, jolloin satoi räntää tai vettä. Kesämekossani ja pikkukengissäni palelin, mutta silti muistan vaput iloisina juhlina. Mikä sen teki? Ehkä syynä oli ilmapallo ja jäätelötuutti. Tai ehkä se, että sai olla yhdessä perheen kanssa.

Jumalan rakkaus on kuin kevään ensimmäiset auringon säteet. Se tuo iloa. Se tuo valoa. Se tuo hyvän mielen ja turvallisuuden tunteen. Meidät on kutsuttu tuomaan tuota kevään valoa ja iloa toinen toisillemme. Meitä on kutsuttu rakastamaan lähimmäistämme. Jokainen kohtaamme ihminen on lähimmäisemme.

Joskus olemme tilanteessa, jossa Jumalan rakkaus tuntuu jääneen pilvien taakse. Olo on kuin vappuisessa räntäsateessa. Emme luota Jumalaan. Emme jaksa pitää hänen lupauksistaan kiinni. Emme jaksa edes uskoa häneen. Näiden ajatusten kanssa emme ole yksin.

Jo Psalminkirjoittaja kirjoittaa: ”Sydämeni oli katkera, sieluuni pisti. Minä olin mieletön, ymmärrystä vailla, olin kuin järjetön eläin sinun edessäsi. Kuitenkin minä saan aina olla luonasi, sinä pidät kädestäni kiinni. Sinä johdatat minua tahtosi mukaan, ja viimein sinä nostat minut kunniaan. Taivaassa minulla on sinut, sinä olet ainoa turvani maan päällä. Vaikka ruumiini ja sieluni nääntyy, Jumala on kallioni, minun osani iankaikkisesti.”

Hyvää vappua ja Taivaallisen Isämme siunausta kevääseen

Ulla Rosenqvist
kirkkoherra