Laupiaat somalialaiset
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3

Laupiaat somalialaiset

Eräänä syysiltana olin pyöräilemässä kotiin. Ulkona tihutti vettä ja oli pimeää. Edelläni ajoi minut äsken ohittanut mopoilija.

Risteyksessä mopoilijan edestä kurvasi täysin yllättäen autoilija mopoilijasta mitään piittaamatta. Väistäessään autoa mopoilija menetti moponsa hallinnan, kaatui ja törmäsi liikenteenjakajaan. Autoilija jatkoi matkaansa tietämättään tai piittaamattaan mitään aiheuttamastaan onnettomuudesta.

Hyppäsin pyörän selästä pois ja menin auttamaan poikaa. Kauaa en ehtinyt pojan luona yksin olemaan, kun pimenevän illan keskeltä paikalle syöksyi kolme nuorta. He olivat kovin huolissaan tilanteesta ja olivat erittäin avuliaita auttamaan kaatunutta mopoilijaa. Yhdessä saimme mopon ja pojan pystyyn. Kiittelin kovasti näitä somalipoikia heidän auttamishalustaan ja lupasin huolehtia pojasta, joka sattui olemaan poikani kaveri.

Eittämättä tuo tapaus vuosien takaa toi mieleen Raamatusta tutun Laupias samarialainen tarinan (Luukkaan evankeliumi 10: 25–37). Tuona syysiltana kaatunutta mopopoikaa ei kiertänyt kukaan, mikäli tapauksen aiheuttanutta autoilijaa ei lasketa. Mutta samalla tavalla kuin Jerikon tiellä, niin Vantaallakin auttajana oli vähemmistön jäsen. Eikä minkä tahansa vähemmistön vaan monella tavalla halveksitun ja syrjityn vähemmistön.

Sekä Raamatun kohta että kokemani tapaus sopivat hyvin viime aikoina valloilla olleisiin yhteiskunnallisiin keskusteluihin ja tapahtumiin. Olin erittäin kiitollinen, että juuri somalipojat tulivat kanssani auttamaan, sillä huomasin sen johtaneen minut itsetutkisteluun. Olenko valmis kohtaamaan erilaisia ihmisiä? Olenko valmis kohtaamaan sisälläni olevia asenteita, jotka lyövät samarialaisleimaa ihmisiin ja asioihin?

Ole rohkea ja kohtaa elämäsi samarialaiset. Jeesuskin teki niin (lue Johanneksen evankeliumin 4. luku).

Hyvää itsetutkiskelua!

Tommi Aulasmaa
nuorisotyönohjaaja