Juhannuspäivä, keskikesän juhla, on Johannes Kastajalle omistettu juhlapyhä.
Luukkaan evankeliumin ensimmäisessä luvussa kerrotaan, kuinka Johannes Kastaja sai nimensä. Lapsen isä, mykkä Sakarias kirjoitti nimen Johannes liitutauluun. Samalla hetkellä tapahtui ihme. Sakarias sai puhekykynsä takaisin.
Nimi Johannes sisältää merkityksen: Jumala on armollinen. Johanneksen tehtävänä oli kulkea Jeesuksen edellä valmistamassa ihmisiä vastaanottamaan totuus, jonka Kristus oli tuova maailmaan.
Edelläkävijöitä, sanansaattajia on muitakin. Profeetat ovat kertoneet tulevista tapahtumista. Monet kirjailijat ja taiteilijat ovat töissään ilmentäneet asioita, joista vasta on ollut aavistus. Lopullinen totuus on antanut odottaa itseään. Savenvalaja on työn aloittaessaan ollut vielä epävarma lopullisesta tuotoksesta.
Näin on meidänkin elämässämme. Emme voi nähdä tulevaisuuteen. Voimme vain aavistaa ja luottaa siihen, että olemme turvassa Jumalan kämmenellä. Johanneksen esimerkkiä seuraten, voimme olla välittämässä omalla toiminnallamme armon ja anteeksiannon näkökulmaa.
Suvaitsevaisuus ja elämän moninaisuuden oivaltaminen rikkautena, avaa uusia ovia ja mahdollisuuksia omaan arkeemme. Tällä hetkellä voimme olla hyvänä esimerkkinä toisille mm suhtautumalla pakolaisiin ystävällisesti ja tasavertaisesti kuten suhtaudumme oman kulttuurimme ihmisiin.
Siinä me voimme toimia tien osoittajina niille, jotka vielä epäilevät eivätkä uskalla kohdata erilaisuutta. Antakaamme Johannes Kastajan esimerkin rohkaista meitä totuuteen ja valoon.
Tarja Tonteri
johtava diakonian viranhaltija