Kaikenlaisia lampaita
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3

Kaikenlaisia lampaita

Olette ehkä lenkkeillessäsi huomannut tai ehkä olette kuullut kaverilta, että pappilamme pihassa juoksentelee lampaita. Ne eivät ole puhtaan valkoisia vaan ruskeita ja mustia, yltä päältä heinissä ja oksissa olevia otuksia. Mutta meille pappilan väelle ne olivat odotettuja ja kaivattuja; oikeastaan jo etukäteen rakastettuja.

Niin kuin tiedätte niin siinä maailmassa, jota Raamattu kuvaa, lampaat kuuluivat jokapäiväiseen elämään. Niitä kasvatettiin ja niistä kerrottiin tarinoita. Jeesuskin kertoi vertauksia niistä. Hänen ehkä tunnetuin vertauksensa on kertomus hyvästä paimenesta.

Jeesus sanoo, että hän on se hyvä paimen ja että paimen tuntee laumansa ja että paimen jättää yhdeksänkymmentäyhdeksän lammasta ja lähtee etsimään sitä yhtä kadonnutta.

Tällä vertauksella Jeesus on kautta aikojen halunnut kertoa meille ihmisille, että olimmepa me omissa tai naapurin silmissä minkälaisia tahansa, niin hänelle me olemme rakkaita. Ei ole mitään sellaista asiaa tai tekoa, jonka vuoksi Jeesus ei meitä rakastaisi.

Meidän ihmisten on hyvin usein vaikea ymmärtää tällaista rakkautta; rakkautta, joka ei odota mitään ja joka ei vaadi mitään. Mutta juuri sellaista on Jumalan rakkaus. Se on kaiken kattavaa ja kaikkia koskevaa.

Sen vuoksi saamme lähteä viettämään kesäämme lomaillen tai työtä tehden monille teistä tuttua virttä ”Jumalan kämmenellä ei pelkää lintunen, Jumalan kämmenellä ei pelkää ihminen. Kaikille tilaa riittää, kaikille paikkoja on. Jumalan kämmenellä ei kukaan ole turvaton.”

Aurinkoista ja Siunattua kesää

 

Ulla Rosenqvist
kirkkoherra