Olisitko toisenlainen?
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3

Olisitko toisenlainen?

Jos saisit päättää, millainen kehosi on, niin haluaisitko olla toisenlainen kuin olet? Sitä tässä itsekseni mietin, että miksi omassa päässä on jonkinlainen ihanne, mutta se ei vastaa todellisuutta? Nuorena oli mahdollista syödä mitä vain, eikä kiloista tarvinnut sen kummemmin huolehtia. Kunnes huomasin, että kas, kilo vuodessa onkin kymmenen kiloa kymmenessä vuodessa. Aineenvaihdunta, tuo ihmisen elintärkeä ystävä, on päättänyt hidastua ja hormonihirviöt mylläävät siihen malliin, että mitään ei kulu mutta mahaan mahtuu.

Oikeasti olen vain vähän yli mittojen ja varmasti hyvä ihan tällaisenakin, mutta haluaisin olla toisenlainen. En ole tottunut nukkumaan vatsani vieressä. Allit, nuo perintötekijöiden riemuvoitot, lilluvat siihen malliin, että naapuritalon lippukin jää kakkoseksi kun heilutan käsiä. Nyt ymmärrän myös sen, miksi joillakin kuluu aina farkkujen sisäreuna puhki, reidet kun osuvat toisiinsa kävellessä. Ja entäs sitten kaksoisleuka ja roikkuvat posket...

Onhan tässä vaihtoehtoja. Joko hyväksyn itsenä tällaisena vanhenemisen tuotteena tai yritän tehdä asialle jotain tai yritän pärjätä sen kanssa, että en pidä kehoni kunnosta. No, tällä hetkellä on menossa vaihe kaksi, yritän tehdä asialle jotain. Vaan kun karmeat kilot on karistettu, mitä sitten? Miten pysyä halutuissa mitoissa kun ei saisi mässätä sipsejä eikä suklaata, kakkua, pullaa.  Saa nähdä kuinka tässä käy. Näillä eväillä sitä kuitenkin mennään ja toistaiseksi mielikuva omasta itsestä sellaisena kuin haluaisin olla, on voimakkaampi kuin mielikuva itsensä hyväksymisestä tällaisena kaikilla kiloilla ja alleilla höystettynä.

Kilonkaristusterveisiä siis pappilasta, kahvipöydän pullatarjonnan äärestä. Ja hyvää syksyä itse kullekin juuri sellaisena kuin olet tai tahtoisit olla.

Tuula Rasilainen
tiedottaja

Kirjoita viestisi alla olevalla lomakkeella. Kaikki kentät ovat pakollisia
Viestin otsikko:
Nimi tai nimimerkki:
Roskaesto, jätä tyhjäksi:
Viestisi: