Seimitaidetta
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3

Seimitaidetta

”Äiti, kato mitä mä tein!”

On ensimmäisen adventin aamu ja joulukoristeet ja -valot on kaivettu esiin. Adventtikynttilät päätyvät heti tutulle paikalleen (”niiden kuuluu olla just tässä, ei ne siellä voi olla!”). Ensimmäistä sytyttäessä lauletaan tietysti Nyt sytytämme kynttilän.

Lapset haalivat käsiinsä lempikoristeitaan ja miettivät, millä lumilyhtyaskartelun saa parhaiten kiinnitettyä ikkunaan. Mutta mitä tapahtuu seimelle?

Siitä muodostuu kuva, oikeastaan kokonainen taulu. Väliäkö sillä, että sen reunukset ovat pääasiassa eteläisten saarten paikallisolutpullojen korkkeja, ne ovat lapsen aarteita ja rakkaita matkamuistoja (eivät toki minun kuluttamiani!) ja niillä hän keksii tämän kallisarvoisen kuvan kehystää.

Seimen hahmoja ei voisi paremmin asetella kuin tämä viisivuotias tekee. Ihmeestä ymmyrkäisinä ihmiset ja eläimet seisovat yhdessä piirissä. Keskelle lapsi on asettanut seimen, ja taitaa siellä yksi pieni lammaskin olla. Tähti loistaa kirjaimellisesti paimenten päiden päällä.

Partiolaisia ei tänä vuonna meidän ovellamme näkynyt, joten adventtikalenteria emme saaneet – niitä kun ei taideta myydä oikein missään. Kaupan kalenterithan alkavat järjestään vasta joulukuun ensimmäisestä päivästä eivätkä siitä, mistä joulunodotus oikeasti. Mutta tämän seimen voimalla minäkin jaksan odottaa joulua koko adventin ajan!

Kaisa Aitlahti

P.S. Helsingin, Espoon, Kauniaisten ja Vantaan seurakunnat jakoivat koteihin ihka oikean adventtikalenterin seurakuntalehtensä mukana. Ehkä mekin saamme tällaisen lahjan joskus?


Tämä on Kaisan viimeinen blogikirjoitus. Kiitämme häntä kaikista ajatuksia herättävistä kirjoituksista.

Kirjoita viestisi alla olevalla lomakkeella. Kaikki kentät ovat pakollisia
Viestin otsikko:
Nimi tai nimimerkki:
Roskaesto, jätä tyhjäksi:
Viestisi: