”No nyt on sitten vaihdettu lituginen väri valkoisesta vihreään.” Papin työssä siirtyminen arkeen näkyy esimerkiksi tässä sakastissa lausutussa toteamuksessa. Juhlan aika on ohi, nyt on aika maanläheiselle vihreälle, kasvun, elämän ja arjen värille.
Olisipa muuten hauska tietää kuinka moni kirkossa kävijöistä ajattelee näitä värejä ja niiden merkitystä? Avautuuko kirkollinen symboliikka värien osalta vai jääkö se vain pienen piirin ”harrastukseksi”? Kai joku tästäkin on tehnyt tutkimusta, vai onko?
Kotona arkeen siirtyminen näkyi mm. siinä, että kuusi kannettiin ulos. Ja voi sitä lattialle ja kynnykselle valunutta neulasten määrää! Pölynimurille siis töitä ja jäteauton kuljettajille, jotka seuraavana päivänä kuskasivat tunnelman luojan muihin maisemiin.
Juhlan järjestämisessä on oma vaivansa ja sen purkamisessa on myös oma vaivansa. Nyt tuntuu hyvältä, että olohuoneeseen on tullut lisää tilaa ja elämä jatkuu omassa arkisessa rytmissään. Juhlille on oma paikkansa, mutta eipä arkeen siirtyminenkään ole hassumpaa.
Kirkkovuoden juhlilla nostetaan esiin Jeesuksen elämän tärkeitä etappeja: syntymää, kuolemaa, ylösnousemusta ja taivaaseen astumista, sekä Pyhän Hengen vuodattamista. Niiden väliin rytmittyvät muut kristilliset aiheet, joiden tarkoitus on juurruttaa ihmistä Kristukseen ja hänestä nousevaan kasvuun.
Kiitollinen siitä saa olla, että meillä on kristillinen perinne ja sitä myötä kirkkovuosi eri vaiheineen. Siinä pyörässä kun mukana pyörii, niin pysyy elämää suurempien teemojen äärellä. Onneksi tätä pyörää ei tarvitse keksiä uudelleen, vaan se on ja vaikuttaa keskellämme.
Lauri Seppänen
Jamppa 19.1.2017 13:05
Lauri Seppänen 19.1.2017 13:43
Mutta miksi se on myös 1. adventtisunnuntaissa? Sen sunnuntain aiheena on "Kuninkaasi tulee nöyränä". Aasilla tuleminen kuvaa tuota nöyryyttä. Samoin tällä on haluttu kuvata kirkkovuoden pääsiäiskeskeisyyttä. Joulu saa merkityksensä vain yhteydessä Kristuksen kärsimykseen, kuolemaan ja ylösnousemukseen.
Eli jos adventtina odotettu joulun lapsi Jeesus ei olisi myös kuollut ja noussut ylös, olisi pelastustehtävänsä jäänyt kesken, eikä hänen syntymisestäkään olisi ollut hyötyä ihmiskunnalle. Näin tämän asian miellän kirkkokäsikirjan pohjalta, vaikka ehkä vähän mutkikasta onkin.
Seurakuntalainen 19.1.2017 17:04
Antti Rummukainen 20.1.2017 15:49
Kalavale 22.1.2017 17:16
Lauri Seppänen 1.2.2017 14:13
Kirkkovuoden ovat tietysti laatineet ihmiset, se ei ole mikään valmiina taivaasta tipahtanut paketti! Joten kaikki ei ole täydellistä sielläkään :)
Silloin kun se on laadittu, ei luonnon saastuminen ole ollut tapetilla niin kuin tänään. Olen samaa mieltä, että luomakunnan puoltakin on pidettävä, annettiinhan tehtäväksemme viljellä ja varjella. Meillä on näköjään kirkkovuodessa "luomakunnan sunnuntai", jota vietetään jonakin touko-lokakuun sunnuntaina. Siinä on tuo luonnonsuojelu-teema esillä.
Ja ihan samaa asiaa edelleen ajattelin kuin "Kalavale" kirjoituksessaan 22.1., kun puhe samarialaisista oli esillä samoin kuin edellisenä sunnuntaina. En tiedä onko kirkkovuoden laatijoilla loppuneet tekstit kesken, en tunne asiaa niin hyvin..