Olemmeko aina ystäviä läheisillemme? Painaako mieltä jokin selvittämätön asia, joka ehkäisee ystävällisen sanan tai halauksen ystävän/tutun/tai vaikka ventovieraan tavatessamme? Asia voi olla toisesta aivan riippumatonkin, tai joku on ehkä jossain vaiheessa sanonut ikävästi, ns. kylvänyt "epäilyksen siemenen", jostain henkilöstä.
Liian tavallista on kuulla epäillen kerrottavan jostain ihmisestä, ja vieläpä syyttä. Tiedämme kaikki, että asiat ovat asioita, ja ne kuuluu toki selvittää. Mutta miksi monet ihmiset lankeavat ilman kunnollista ja perusteellista keskustelua päätymään johonkin "päätelmään", ja jopa tuomitsevat jonkun ihmisen vain siitä syystä, etteivät tiedä esim. taustoista mitään tai eivät ole kuulleet koko totuutta jostain asiasta. Monien ihmisten"värittämät" kertomukset sitten kootaan jossain foorumissa yhteen, ja aika sekalainen teoshan siitä sitten tulee. Etten sanoisi klimppisoppa.
Mitäpä, jos näin Ystävänpäivän kunniaksi päättäisimme itse ottaa selvää jostain ihmisestä, joka kenties on jäänyt sivummalle tai joku on kuiskannut jonkin epäilevän sanasen hänestä? Mitä jos itse tutkisimme sydämemme, ja perustaisimme oman mielipiteemme pohjautuen aitoon kanssakäymiseen ja keskusteluun tuon ihmisen kanssa, sekä myöskin sydämemme sivistykseen? Nimenomaan sydämen sivistys on kaikkein kallisarvoisinta - sillä sivistyksellä lähimmäisenrakkaus toteutuu.
Muistetaan yksinäistäkin tänä Ystävänpäivänä!
Hyvää Ystävänpäivää, lähimmäinen!
Elisabeth Hälinen
Nina 14.2.2017 09:43
Elisabeth 14.2.2017 11:40
Ja kiitos kommentistasi! Monella meillä on peiliin katsomisen paikka, ainakin joskus aiemmassa elämässämme olemme saattaneet aliarvioida jonkun ihmisen. Tärkeintä kuitenkin on tietää, että meillä on Suuri Ystävä Taivaassa 💗 Hän tutkii sydämemme ja on vierellämme joka ikinen päivä, myös Ystävänpäivänä 💖
Siunattua Ystävänpäivää myös Sinulle!
Elisabeth