Laskiaisena lasketaan mäkeä ja syödään laskiaispullia. Tai pitäisikö sanoa, lasketaan mäkeä jos on lunta. Monena laskiaistiistaina olen itsekin lähtenyt pulkkamäkeen tai osallistunut järjestettyyn ulkoilmatapahtumaan. Laskiaisesta laskeudutaan paastonaikaan, jossa valmistaudutaan ottamaan vastaan pääsiäisen sanoma. Kaiken kiireen keskellä on hyvä hiljentää vauhtia ja pohtia elämän tarkoitusta ja sitä, mistä voimme luopua muiden hyväksi. Heidän, jotka tarvitsevat apuamme.
Laskiaissunnuntaina luetaan teksti, joka usein luetaan avioliittoon vihkimisessä. ”Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei käyttäydy sopimattomasti, ei muistele kärsimäänsä pahaa, kaiken se kestää, kaiken se kärsii”, 1 Kor. 13. Nämä ovat sanoja, joiden mittainen yksikään meistä ei ole. Kenenkään rakkaus ei yllä moiseen, vaikka kuinka haluaisimme. Mutta tuo kohta ei puhukaan meidän kyvyistämme rakastaa, vaan Jumalan rakkaudesta meitä kohtaan. Kristuksen ristintie kohti pääsiäistä kertoo Jumalan pohjattomasta rakkaudesta meitä kohtaan. Meitä kutsutaan kulkemaan Kristuksen jalanjälkiin kohti pääsiäistä.
Laskiaistiistain jälkeisestä tuhkakeskiviikosta alkaa siis 40 päivää kestävä paastonaika, joka ulottuu pääsiäiseen saakka. Paasto ei ole vain ruoka-aineista kieltäytymistä tai paastoamista esimerkiksi sosiaalisesta mediasta, vaan itsensä näkemistä Jumalan sanan edessä sellaisena kuin on, erehtyvänä ja ei-täydellisenä. Matka kohti pääsiäistä alkaa. Kristus kulkee kohti ristiä. Matkalla hän kohtaa avuntarvitsijoita, sairaita, nälkäisiä ja unohdettuja. Hän pysähtyy ja auttaa. Näin hän antaa meille esikuvan. Lopulta hän kuolee ristillä mutta nousee kuolleista kolmantena päivänä pääsiäisen aamuun. Kaiken hän teki rakkaudesta meitä kohtaan. Yhä edelleen hän rakastaa ja kutsuu meitä rakastamaan Jumalaa, itseämme ja toisiamme.
”Tie valmis on, voin löytää sen
ja lähden matkaan palvellen.
Voin jakaa, minkä itse saan
rohkaista muita kulkemaan.”
Virsi 511:5
Päivi Säämänen
Tuusulan seurakunnan pappi