Minä haluan siunauksia
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3

Minä haluan siunauksia

Palmusunnuntaina mieleeni nousee usein tapaus vuosien takaa. Olin aikeissa ostaa ystävälleni hengellistä kirjaa, mutta minulla ei ollut riittävästi rahaa. Hieman arkana käännyin toisen ystäväni puoleen ja pyysin häneltä rahaa lainaksi. Kuultuaan syyn mihin rahaa tarvitsisin, ystäväni kieltäytyi lainaamasta minulle. Pettymykseni vaihtui hämmästykseen hänen kuitenkin ojentaessaan rahan minulle.

- En lainaa tätä, vaan saat sen, ei tarvitse maksaa takaisin, sillä minä haluan siunaukset.

Oliko ystäväni motiivi täysin vilpitön ja toimiko hän epäitsekkäästi vai ei, Luoja yksin tietää, mutta hänen päättäväisyytensä oli ainakin korkealla tasolla. Hän tiesi mitä halusi ja hän halusi saada sen.

Palmusunnuntaista, jolloin virpojat ovat liikkeellä, muistamme yleensä ensimmäisenä Jeesuksen ratsastamassa Jerusalemiin kansanjoukkojen hurratessa, palmunoksia heilutellessa ja maahan laskiessa. Mieleen ei ehkä tule heti sellaista asiaa kuin siunaus. Olen kuitenkin monesti pyöritellyt mielessäni virpomislorun alkuosaa, virvon varvon tuoreeks terveeks, tulevaks vuodeks. Mitä virpojat itse asiassa tässä hokevat? Mistä tulee heidän pyytämänsä tuoreus ja terveys virvottavalle?

Kaikki elämässämme oleva hyvyys, mihin tuoreuden ja terveydenkin voi lukea, tulee Jumalalta. Pajunoksaa ovellasi heiluttava lapsi pyytää sinulle hyviä asioita eli siunausta Jumalalta. Itse ainakin kaipaan ja ystäväni lailla haluan siunauksia itselleni ja olisikin vaikea kuvitella elämää ilman niitä. Vaikkei siunaus tällä kertaa tulekaan papin suusta, ei Jumalanpalveluksessa eikä perinteisen Herran siunauksen sanoin, vaan ovellasi pajunoksaa heiluttavan lapsen suusta, niin paina pääsi ja ota vastaan siunaus. Siunauksen saaminen ei voisi paljon helpommaksi muuttua!

Tulkoon ovellesi runsaasti siunauksen tuojia! Siunattua palmusunnuntaita!

 

Tommi Aulasmaa
varhaisnuorisotyönohjaaja