Menneen talven lumia?
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3

Menneen talven lumia?

Olin reilu viikko sitten hiihtelemässä ystävieni kanssa, vaikka olenkin enemmän lumikenkäilijä. Niinpä oma tekemiseni tuntui enemmän menneen talven lumilla hiihtämiseltä, jota lainavarusteet ja edellinen hiihtokerta viisi-kuusi vuotta sitten vahvistivat. Yritin sinnitellä ystävieni perässä ja kun välillä pääsin lähietäisyydelle, yritin keventää urakkaani ja huusin vanhasta tottumuksesta latua. Hiihtävä ystäväni muistutti, ettei oltu enää 80-luvulla ja jos virtaa riittää niin ohi vaan.

Ladulla huuteleminen on näköjään muutenkin menneen talven lumia. Tämä tuli mieleeni, kun katsoin olympialaisten naisten 30 kilometrin kilpailua. Itävaltalainen hiihtäjä valitsi väärän uran, mutta vieressä hiihtänyt suomalainen Pärmäkoski oli hiljaa. Totesi kisan jälkeen, että ”toisaalta teki mieli huutaa, mutta…” Stadlober heitti ”sakkoringin” ja tuli maaliin reilusti kärkijoukolle hävinneenä.

Hiihtolatu on oma maailmansa ja kilpaileminen siellä vielä omansa. Mutta heijastuuko keväthankien keskellä kiemurteleville laduille muutakin kuin pelkkää aurinkoa. Voisiko olla niin, että Pärmäkoski vaikenemalla toimi niin kuin tässä ajassa on totuttu toimimaan. Kukin hiihtäköön omalla ladullaan ja jos kaveri menee väärälle ladulle, niin sitten menee.

Karjalaiset juuret omaavana haluan olla ”se höpöttelijä”, joka ei vaikene ladulla eikä elämässä, jos kaveri valitsee huonon vaihtoehdot. Pieni sana arjen keskellä voi auttaa kaveria ja voi olla hänelle hyvinkin merkityksellinen. Noustaan vastarintaan ja näytetään, että vaikeneminen ladulla ja elämässä on menneen talven lumia!

Tommi Aulasmaa

Kirjoita viestisi alla olevalla lomakkeella. Kaikki kentät ovat pakollisia
Viestin otsikko:
Nimi tai nimimerkki:
Roskaesto, jätä tyhjäksi:
Viestisi: