Netissä soi jouluradio. Adventtikynttilät palavat ikkunoilla ja amaryllis tekee kukkaa työpöydän kulmalla. Ja minä näpyttelen tehtyjä töitä koneelle – sitä työajan seurannaksi kutsutaan. Että laittaa tekemänsä työt ylös. Parin viikon ajan tätä riemua on vielä edessä.
Aika paljon sitä tekee päivän aikana sellaista, mitä ei tule ajatelleeksi. Kuten juttelee työkavereiden kanssa, keskeyttää oman työn auttaakseen jotakuta kotisivujen päivityksessä tai saapuneen puhelun jälkeen kirjaa ylös mitä pitää jollekulle tehdä.
Varmasti työtä voisi tehdä tehokkaamminkin. Lukea sähköpostit vain kerran päivässä eikä tunnin välein. Vastata niihin vain kerran päivässä. Olla keskeyttämättä omia töitään toisten pyyntöjen takia.
Mutta siinähän tämän työn sisältö ja riemukin toisaalta on – toisten kohtaamisessa, päivittäisessä kanssakäymisessä, yhteisten asioiden pohtimisessa.
Ehkä tämä työajan seuranta poikii myös toisenlaista ajattelua: käytä enemmän aikaa työtovereiden kanssa jutteluun, kuuntele enemmän ja tiedä vähemmän.
Ajatuksia siis herää pelkästä työajan seurannasta. Toivottavasti siitä seuraa jotain positiivista. Seuraavaksi kirjoitan seurantaan: kirjoitin blogia.
Tuula Rasilainen
johtava tiedottaja