Terve, rakas ystäväni arki
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3

Terve, rakas ystäväni arki

Se on täällä taas. Arki on alkanut. Päiväkotien pihoilla itketään saattajien perään. Seuraavassa hetkessä niiskahtelut muuttuvat ilon kiljahduksiksi. Hiekkalapiot heiluvat ja männynkävyillä lastatut kuorma-autot kurvailevat pihan poikki. Isoja reppujaan raahaavat pienet koululaiset kerääntyvät suojateiden edustoille pälyilemään turvallista ylitysajankohtaa. Pastellisävyisten jopojen laumat suihkivat katukuvassa. Työpaikoilla kysellään lomakuulumiset, ja pohditaan millä voimavaroilla pusketaan pian koittavaan syksyyn. Syksyn tuulet ja pimeät illat hiipivät jokaisen elämään. Koittaa arki. Raskas, rakas, puuduttava, antoisa, ystävämme arki.

Monelle meistä yksi voimanlähde on viikkojen tai kuukausien päässä häämöttävät, tulevat lomat. Arjen saattavat keskeyttää myös juhlapäivät tai erityiset hetket erityisessä seurassa. Ikävimmillään arjen pysäyttävät toisinaan raskaat ja surulliset vastoinkäymiset tai luopumiset. Ja juuri niissä hetkissä, kun rattaat pyörähtävät ei-toivottuun suuntaan, joudumme myös pohtimaan arjen merkitystä elämässämme. Raskaiden luopumisten ja kriisien hetkellä joudumme punnitsemaan, mihin käytämme oman aikamme. Olemme kiinni arjessa, ajan pyörät pyörivät, mutta millaista olemme omasta arjestamme rakentaneet? Luopumisten hetkellä varsinkin lähellä olevat ihmiset tulevat erityisen tärkeiksi ja elämässä olennaiselta tuntuukin lämpö ja läheisyys ihmisten välillä.

Tänä sunnuntaina Raamatun tekstit puhuvat meille lähimmäisyydestä. Ehkä muistatkin kertomuksen laupiaasta samarialaisesta, joka uhmasi vaaraa ja oli valmis rikkomaan yhteiskunnan normeja auttaessaan tuntematonta avuntarvitsijaa. Eräs teksti kertoo meille köyhästä leskestä, joka lahjoitti viimeisistä roposistaan. Näillä kertomuksilla Jeesus haastaa meidät kulkemaan elämässämme silmät auki, huomaten ne, joilla asiat eivät ole hyvin. Jeesus haastaa löytämään omat vahvuutemme ja pistämään ne hyvään käyttöön, lähimmäistemme hyväksi. Tämä kaikki on omastaan antamista, riskeeraamista ja luopumista. Mutta antaessaan saa. Raamatun kertomukset kutsuvat meitä tekemään elämästämme merkityksellistä. Jeesus haastaa löytämään tarkoituksemme siitä, mille paikalle kukin meistä on päätynyt, olemaan ihmisenä toinen toisellemme niissä hetkissä joissa elämme. Arjen hetkissä. Jotta todella kokisimme elävämme.

Eräässä kahvipöydässä oltiin surullisissa tunnelmissa ja pohdittiin, mihin loppuelämä tulisi käyttää, jotta voisi olla ainakin näin etukäteen katsottuna tyytyväinen. Minä haluaisin ystävystyä arjen kanssa, käyttää aikani läheisiin, nauruun ja itkuun. Olla lähimmäinen silloin kun minua arjessa kaivataan. Kuulla, nähdä ja tuntea. Se tuntuisi merkitykselliseltä. Ei niinkään eläminen itseäni varten vaan eläminen yhdessä. Tätä haluan arjessani oppia. Terve siis, rakas ystäväni arki.

Eliisa Winberg

Kirjoita viestisi alla olevalla lomakkeella. Kaikki kentät ovat pakollisia
Viestin otsikko:
Nimi tai nimimerkki:
Roskaesto, jätä tyhjäksi:
Viestisi: