Näin työkauden alkajaisiksi annoin itselleni luvan unelmoida ja suljin silmäni. Sitähän sanotaan, että unelmat pitävät ihmisen elossa ja ne saattavat jopa toteutua...
Näen itseni tulevan seurakuntakeskukseen sunnuntai-iltapäivänä. Väkeä on jo paikalle; kahvitellaan, rupatellaan, jotkut tekevät käsitöitä, joku silittää koiraa, kuoro aukaisee änntään, bändi virittelee soittimiaan, lapset kirmaisevat ulkona ja sisällä. Kohta alkaa messu, joka saa veren kiertämään ja palauttaa pystyynkuolleet elämään. Sen jälkeen ruokaillaan yhdessä, vaihdetaan lisää kuulumisia, vapaudutaan turhista taakoista ja kenties joistakin sairauksistakin. Ei ole kiirettä minnekään. Elämä on nyt.
Esko Makkonen