Rannetietokone ja Jumala
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3

Miehet juoksulenkillä.

Rannetietokone ja Jumala

Kesällä aloin käyttää rannetietokonetta jatkuvasti, osittain vahingossa. Olin käyttänyt sitä aina juoksulenkkien yhteydessä, mutta riparilla ollessani huomasin sen toimivan myös näppäränä rannekellona. Kännykkä oli vuosia sitten syrjäyttänyt perinteisen rannekellon, mutta huomasin, että olihan se huomattavasti helpompi vilkaista vasemman käden ranteesta aikaa, kuin kaivaa kännykkää taskusta.

Huomasin rannetietokoneen olevan muutakin kuin näppärä ajannäyttäjä. Se oli myös hyvä valvomaan minua. Olin luullut, että minä määräisin laitteen käytöstä. Tavallaan näin olikin, mutta laite oli niin ovela, että se antoi minun ymmärtää näin olevan. Tosiasiassa se koukutti, enkä enää omasta tahdostani kiinnittänyt sitä aamuisin ranteeseeni.

Kone mittaa tarkasti päivittäistä liikkumistani ja jos sen mielestä olen liikkunut liian vähän, se muistuttaa siitä. Se sanoo asian suoraan, kaartelematta. Se ei anele, ei kehota, se käskee. Sille on turha selitellä pitkistä työpäivistä, väsymyksestä tai mistään muustakaan syystä. Se läväyttää nuo kolme sanaa armottomasti näytölleen: Aika lähteä liikkeelle.

Ja minähän lähden. Haluanhan saada viikoittaisen liikuntasuoritukseni tehtyä, haluanhan olla hyvässä kunnossa, haluan saavuttaa tavoitteeni, haluan…

Mitä itse asiassa haluan? Haluanko oikeasti niitä asioita, minkä valvojaksi olen rannetietokoneen valjastanut? Ja nouseeko halu minusta vai ranteeseeni laitetusta valvontapannasta? Miten minä, joka omalla pienellä tavallani kapinoin auktoriteetteja vastaan, nielaisen kaiken tuosta noin vain?

Vastaus on hyvin yksinkertainen: koska muutkin tekevät niin. Se on muotia ja tämän ajan juttu. Seuraanhan aikaani.

Haluan seurata myös ns. ikiaikaa, vaikka se ei olisikaan muodissa tässä ajassa. Jos haluan ranteessa olevan koneen muistuttavan minulle, milloin tulisi liikkua, niin haluan sydämeen asennetun Jumalan äänen muistuttavan, että minun tulisi rakastaa Jumalaa, lähimmäisiä ja itseäni. Jumalakaan ei anele, ei kehota, vaan käskee. Aika rakastaa.

Kun lähden lenkille, se on rannetietokoneeni ja itsekurini ansiota. Kun rakastan Jumalaa, lähimmäisiäni ja itseäni, se on Jumalan ansioita. Hän on rakkaus ja Hänen avullaan voin tehdä rakkauden töitä. Vaikka sitten juoksulenkillä.

Tommi Aulasmaa

Kirjoita viestisi alla olevalla lomakkeella. Kaikki kentät ovat pakollisia
Viestin otsikko:
Nimi tai nimimerkki:
Roskaesto, jätä tyhjäksi:
Viestisi: