Enkelikellot soi
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3

Enkelikellot soi

Olen jo pitkään ajatellut, että elän niin vaikeaa aikaa, että ihan pian on asioiden muututtava paremmiksi. On mennyt yhä hullummaksi, solmu tiukemmaksi ja suru suuremmaksi, mutta kaiken kamalan kataluuden keskellä olen kuullut ja nähnyt enkeleitä.

Kaulallani on sydämen muotoinen koru. Sydämen sisällä on pieni tiuku, joka helähtelee liikkuessani. Kilinän on tarkoitus kertoa enkelille, missä kuljen. Kulkiessani täällä pimeässä minua toivoakseni tarkkaavat Kaikkivaltiaan kaiken näkevät silmät, ja pimeyden peittäessä minut jopa enkelin silmiltä, hän kuulee kulkuni.

Enkelit, joita olen kohdannut, ovat tietenkin ihmisiä. Ihan oikeita sinuja ja minuja, jotka ovat pysähtyneet kohdallani. Kärsimykseni kauhistelijoita en kaipaa, mutta vierellä kulkijoita, kuulumisten kysyjiä, arjen auttajia sitäkin enemmän.

Elina on enkeli, jonka järkeen luotan kuin vuoreen. Elina tietää. Milla ymmärtää. Riikka myötäelää. Mari tulee kylään, täyttää tiskikoneen ja istuu sitten sohvalle viereen. Siskot kuuntelevat, kaikki ystävät auttavat, tukevat ja mikä ehkä tärkeintä, uskovat.

He uskovat huomiseen, rakkauteen, hyvän ja oikean mahdollisuuteen. Se on enkeleiden ääntä.

Katja Vihmakoski

Kirjoita viestisi alla olevalla lomakkeella. Kaikki kentät ovat pakollisia
Viestin otsikko:
Nimi tai nimimerkki:
Roskaesto, jätä tyhjäksi:
Viestisi: