Luottamushenkilönä seurakunnassa
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3

Luottamushenkilönä seurakunnassa

Ensimmäinen vuosi kirkkovaltuutettuna ja kirkkoneuvoston jäsenenä on jo takana. Vuosi täynnä uuden oppimista, uusia ihmisiä, lukuisia kokouksia ja päätöksiä.

Aloittaessani kirkkovaltuuston ja -neuvoston jäsenenä, osasin kuvitella, mihin ryhdyn. Tiesin suurin piirtein, millaisia asioita päättävissä elimissä käsitellään ja mitä asioita kokouksissa saattaa tulla vastaan. Kaikkea en kuitenkaan osannut kuvitella: En tiennyt, miten upeita ihmisiä tulisin kohtaamaan ja miten lämpimän vastaanoton kirkkoneuvostossa saisin. En tiennyt, miten monipuolisesti minulla olisi mahdollisuus osallistua ja vaikuttaa.

Pohtiessani aikoinaan seurakuntavaaleihin ehdolle lähtemistä, pohdin tietenkin myös omaa motiiviani lähteä mukaan. Olin muuttanut muutama vuosi sitten Tuusulaan, eikä seurakunta ollut ehtinyt tulla minulle vielä kovin tutuksi. En ollut erityisen aktiivinen seurakuntalainen enkä ollut juurikaan osallistunut esimerkiksi lapsiperheille järjestettyyn toimintaan. Minulla ei ole poliittista taustaa, enkä ollut toiminut aiemmissa kotiseurakunnissani luottamustehtävissä.

Seurakunnan luottamustehtävissä kuitenkin kiinnostivat mahdollisuus tutustua paremmin seurakunnan laajaan työhön ja vaikuttaa minulle tärkeisiin asioihin. Ajattelin, että tämä on yksi tapa osallistua yhteisten asioiden hoitamiseen ja antaa omaa osaamistani itselleni tärkeän yhteisön käyttöön. Kotoa opittua on, että ihmisiä ja yhteisöjä autetaan omien voimien ja kykyjen mukaan, joten ehkä toteutan samalla myös tuota ajatusta.

Vuosi on opettanut, että seurakunnassa on tilaa kaikenlaiselle osallistumiselle ja osaamiselle. Tulevaisuuden seurakuntaa mietittäessä on väistämättä mietittävä myös osallistumisen mahdollisuuksia ja toisaalta mahdollisuutta olla osallistumatta. Tulevat vuodet eivät ole seurakunnallemme helppoja. Yhteiskunnassa tapahtuvat muutokset ja taloudelliset paineet pakottavat seurakuntaa muuttumaan ja uudistumaan. Toivon, että niin seurakuntamme työntekijöillä kuin meillä luottamushenkilöilläkin on herkkyyttä ja rohkeutta kuunnella ihmisiä ja hakea sitä kautta parhaita mahdollisia vaihtoehtoja ja ratkaisuja. Viime vuoden puolella alkanut strategiatyö antaa yhden alustan tälle työlle.

Jokaisella meillä on omat motiivimme osallistua tai olla osallistumatta. Oma pohdintani luottamustehtäviin lähtemisestä oli rationaalista, omien kiinnostuksen kohteiden ja osaamisen kautta tapahtunutta pohdintaa. Ensimmäisen luottamushenkilövuoden jälkeen tämä rationaalinen pohdinta on edelleen totta, mutta rinnalle on tullut merkittävä ”pitovoima”; ihmiset, joita luottamustehtävissä kohtaan. Kohtaamisten kautta yhteisöstä on tullut minulle merkityksellinen. Onko kohtaaminen myös tulevaisuuden seurakunnan veto- ja pitovoima?

 

Ulla Siimes
Kirkkovaltuuston ja kirkkoneuvoston jäsen

Kirjoita viestisi alla olevalla lomakkeella. Kaikki kentät ovat pakollisia
Viestin otsikko:
Nimi tai nimimerkki:
Roskaesto, jätä tyhjäksi:
Viestisi: