Elämän rakennusmateriaali
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3
Kirjoja pinossa vessapaperirullien päällä.

Elämän rakennusmateriaali

Tunnustan. Käsi nousee pystyyn: olen syyllistynyt hamstraukseen vallitsevan poikkeustilanteen aikana. Enkä nyt puhu jokamiehen oikeudesta eli vessapaperin hamstrauksesta, johon varmasti jokainen on syyllistynyt (montako rullaa vessapaperia kotoasi löytyy?). Ei, vaan paljon suuremman luokan hamstrauksesta ja joka laittoi minutkin matkustamaan naapurikaupunkiin asti (tuolloin ei oltu edes mainittu mistään liikkumisrajoituksista), nimittäin kirjojen hamstrauksesta. Epätoivoisesti huomasin kotikaupunkini sulkeneen kirjastot välittömästi hallituksen mahtikäskyn jälkeen ja lykänneen minut, kirjoja janoavan lukutoukan tien päälle. Onnekseni ei tarvinnut lähteä sokkona etsimään, vaan suunnistin lähimpään auki olevaan kirjastoon.

Saavuttuani paikalle, huomasin muutaman muunkin lukutoukan ilmaantuneen paikalle samoilla asioilla. Sanotaan vaihtelun virkistävän, ja ettei ruoho ole vihreämpää rajan toisella puolella. Kumosin jälkimmäisen astuessasi vihreätä linjaa pitkin kirjastosaliin, mutta ensimmäisen kanssa olin ehdottoman samaa mieltä. Oli kiva tutkailla ja hypistellä, kurkistella ja hämmästellä millainen valikoima itselleni uudessa ja vieraassa kirjastossa oikein oli.

Pino kasvoi kasvamistaan käsissäni minun haaliessani kirjoja hyllyistä. Vaimo kyllästyi ja siirtyi autoon odottamaan. Jatkoin loputtomalta tuntuvien hyllyrivien kiertelemistä. Aika riensi huomaamatta ja kohta tajuntaani tärähti kuulutus: Kirjasto suljetaan 15 minuutin kuluttua. Kiihdytin askeleitani ja katselmukseni muuttui pintapuolisemmaksi. Haalin kirjan sieltä, toisen täältä. Ja viimein juuri ajoissa, viimeisten joukossa astuin ulos toistaiseksi kuukauden kestävään kirjastokaranteeniin.

Kaiken tämän haalimisen keskellä mieleeni nousi Carlos Maria Dominguezin teos Paperitalo. Siinä bibliofiili eli kirjojenkerääjä vei harrastuksensa hulluuteen asti ja rakennutti kymmenistä tuhansista kirjoista talon itselleen. Kesken rakentamisen hän totesi: ”Ne (kirjat) ovat yhä ystäviäni. Ne antavat minulle suojan. Siimeksen kesäisin. Ne pitävät tuulta. Kirjat ovat kotini.”

Kirjat toivat kirjojenkerääjälle myös fyysisen turvan, hetkeksi (sori, juonenpaljastus). Allekirjoitan hänen ajatuksensa, että kirjat ovat ystäviä ja antavat suojaa, näinä vaikeinakin aikoina. Ja nyt kun emme saa olla kosketuksissa toistemme kanssa, olisi tärkeää, että voisimme tuntea ystävän käsissämme.

Hyvät ystävät, tarttukaa kirjoihin ja lukekaa. Ottakaa vastaan kirjojen tarjoama ystävyys ja suoja. Ja lukuvinkki yllä olevan kirjan lisäksi: vaikka kirjaston ovet pysyvätkin kiinni, niin meiltä monelta löytyy kotoa 66 kirjan kirjasto yksissä kansissa. Ja vaikka iskisi karanteeni päälle tai tilanne pitkittyisi, Isossa Kirjassa lukemista kyllä riittää.

Hyviä lukuhetkiä!

Tommi Aulasmaa

Kirjoita viestisi alla olevalla lomakkeella. Kaikki kentät ovat pakollisia
Viestin otsikko:
Nimi tai nimimerkki:
Roskaesto, jätä tyhjäksi:
Viestisi: