Uuden edessä
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3
Voikukka ruohikossa.

Uuden edessä

Elämme poikkeuksellisia aikoja. Niin poikkeuksellisia, että harva meistä on kokenut mitään vastaavaa.

Normaalit elämämme rutiinit ovat järkkyneet, ja arkemme on muuttunut niin paljon, että sitä voi olla vaikea tunnistaa omaksi elämäkseen. Me emme tiedä milloin se palaa taas normaaleihin uomiinsa.

Emme tiedä, mitä kaikkea meillä on edessämme ennen sitä ja mitä kaikkea meiltä vaaditaan. On myös mahdollista, että tämä kaikki jättää jälkensä maailmaamme ja jotkut asiat muuttuvat pysyvästi. On paljon asioita, joita emme tiedä. Ja se herättää huolta ja epävarmuutta, jopa pelkoa.

Myös kirkoissa tilanne on aiheuttanut poikkeuksellisia järjestelyjä, kun seurakunta ei voi kokoontua. Kaikissa seurakunnissa toteutetaan kuitenkin jokaisena pyhäpäivänä jumalanpalvelus, joka nyt poikkeusaikana lähetetään tyhjästä kirkosta suorana verkossa katseltavaksi ja kuunneltavaksi.

Tänään kirkoissa vietetään Marian ilmestyspäivää. Muistetaan nuorta Mariaa, joka sai odottamatta enkeliltä tiedon, joka mullistaisi hänen elämänsä. Hän saisi lapsen, tulisi äidiksi, hänen elämänsä tulisi mullistumaan.

Sitä Maria ei vielä tiennyt, että tuo uusi tulisi viemään hänet myös suureen suruun, ristin juurelle. Eikä Maria mitenkään voinut ymmärtää, että tuo uusi osoittautuisi oikeastaan vielä käänteeksi koko maailmanhistoriassa.

Minkä viestin tämä päivä voisi tuoda meille, uuden edessä oleville? Mitä me voisimme oppia Marialta, tämän päivän sankarittarelta?

Marian vastaus uuden edessä oli: tapahtukoon minulle niin kuin sanoit. Maria suostui uuteen. Hän luotti Jumalaan ja siihen, että kaikki järjestyy, että kaikki kääntyy hyväksi.

Luottaisimmeko mekin? Meillä on turvanamme myös lupaus Marian pojalta, Jeesukselta: ”Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti.”

Elisa Varkemaa
pappi