”Mikä onkaan se sana, joka meidät pelastaa? Auringon laittaa paistamaan ja sydämen parantaa. Armo. Armo se on. Ansioton rakkaus minun osakseni Jeesuksessa on.
Mikä onkaan se sana, josta uuden mielen saa, armahtamaan toista ihmistä ja iloiten auttamaan? Armo. Armo se on. Ansioton rakkaus minun osakseni Jeesuksessa on.”
Tässä laulussa on kerrottu yksinkertaisesti, mitä armo saa aikaiseksi. Armo antaa sydämeemme ilon. Se saa meidät auttamaan toisiamme. Se auttaa meitä antavaan anteeksi meitä vastaan rikkoneelle. Mutta ennen kaikkea armo avaa meille tien Jumalan luo.
Tälle sunnuntaille meidän kirkossamme on annettu käsiteltäväksi raamatunkohta, josta ei heti tule mieleen, että päivän aiheena on ”Ansaitsematon armo”. Tässä raamatun kohdassa Jeesuksen seuraajat nimittäin miettivät sitä, mitä he hyötyvät siitä, että ovat jo pitkään seuranneet Jeesusta.
Miltähän meistä tuntuisi, jos meille läheinen ihminen yhtäkkiä kylmän viileästi kyselisi: ”Mitä oikein hyödyn siitä, että olen ollut ystäväsi jo vuosia tai jopa vuosikymmeniä.”
Varmaan kysymys saisi aikaa järkytystä, pettymystä ja kysymyksiä: ”Etkö olekaan rakastunut minua aidosti? Hyötyäkö olet vain hakenut?”
Mitähän tuo kysymys sai aikaa Jeesuksessa. Tuskin ainakaan yllätystä, sillä hän tunsi ihmisen. Hän tunsi läheiset oppilaansa ja heidän hyvät ja huonot puolensa. Ja hän rakasti heitä siitä huolimatta tai juuri sen vuoksi.
Hänen vastauksensa kysymykseen on: ”Te saatte olla minun kanssani taivaassa. Saatte periä ikuisen elämän.” Yllättävä vastaus. Saame kaiken hyvän, vaikka olemme olleet laskelmoivia ja itsekkäitä.
”Sillä armosta me olimme pelastetut. Emme omien tekojemme kautta, ettei kukaan kerskaisi. Se on Jumalan suuri lahja”, sanotaan Kari Tikan laulussa. Sitä saamme hyräillä, kun meistä tuntuu, että emme riitä tai kelpaa.
Ulla Rosenqvist
kirkkoherra