Adventista alkaa valmistautumisen aika, matka kohti joulua.
Tänä vuonna koronaviruksen tuomat haasteet ja rajoitukset osuvat vahvasti näihin joulua edeltäviin viikkoihin. Tämä vuosi on pitänyt sisällään monenlaista luopumista.
Toisten ihmisten seurasta luopumista, eristäytymistä, yksinäisyyttä ja toisaalta myös omasta tilasta luopumista, hyvin tiivistä yhdessä olemista. Joku on menettänyt työnsä ja toimeentulonsa, jonkun vointi on huonontunut turhan paljon.
Kevään mittaan mietin sitä, miten montaa asiaa on aiemmin pitänyt täysin itsestäänselvyytenä. Elämään kuuluvien ihmisten tapaamista milloin vain. Matkustamista ja liikkumista täysin rajoituksetta, omien toiveiden pohjalta. Päivittäisiä tekemisiä, arjen pieniä ja suuria iloja. Luopuminen kirkasti ajatuksia. Oli hyvä huomata, mitkä asiat olivat todella tärkeitä, ketkä ihmiset erityisen rakkaita.
Adventin aikaan ja jouluun liittyy valtavasti toiveita ja odotuksia. Pitkän ja pimeän syksyn jälkeen kaivataan mukavaa yhdessä oloa, joulun valmistelua ostoksien ja erilaisten tapahtumien myötä. Turvallista rauhoittumista omiin ja suvun yhteisiin perinteisiin. Adventin ja joulun ajalta toivotaan muuttumattomuutta, pysyvyyttä.
Myös meillä kirkossa vaalitaan perinteistä ja tuttua. Adventin alussa laulettava Hoosianna-hymni kuuluu näihin perinteisiin. Ensimmäisenä adventtina luetaan Raamatusta, miten suuret kansan joukot riensivät juhlimaan Jerusalemiin ratsastavaa Jeesusta ja tervehtivät häntä Hoosianna-huudolla. Se tarkoittaa auta, pelasta ja se on tervehdys, joka tuon ajan perinteissä oli varattu kuninkaalle.
Mutta juuri tuossa hetkessä Jeesus tuli rikkomaan perinteitä. Hän ei ollut maallinen kuningas mutta hänessä Jumalan rakkaus murtautui ihmisten maailmaan aivan uudella tavalla. Jeesus asettuu hiljaisesti heikon, säröisen, voimattoman ihmisen vierelle ja tarjoaa apuaan.
Sama sanoma on joulun ytimessä, seimen lapsessa. Jumalan rakkaus tulee aivan lähelle, aivan todeksi. Ihmisen ei tarvitse tehdä mitään ansaitakseen Jumalan rakkautta, se tarvitsee vain ottaa vastaan.
Adventin ja joulun suuret kertomukset pysyvät samana vuodesta toiseen. Se on tärkeää, koska niin paljon voi muuttua.
Jumalan rakkaus pysyy muuttumattomana. Jumala on oikeastaan itsestäänselvyys. Sellainen itsestäänselvyys, joka on aina sama meistä riippumatta. Riippumatta siitä, mitä tapahtuu meille, meissä ja meidän ympärillämme. Jumala on ja pysyy, vaikka ihminen ei häntä muista tai häneen usko.
Jumalalla on aina ihmisiä kohtaan hyvä tahto. Hän haluaa auttaa ja antaa anteeksi. Jumala kantaa rakkaudellaan erityisesti silloin, kun ei ole voimia kulkea eteenpäin. Hän on itsestäänselvyys, jota saa pitää itsestäänselvyytenä. Muuttumaton, joka auttaa, kun paljon muuttuu.
Vaikka nämä tulevat viikot tulevat varmasti olemaan vaativia ja erilaisia, adventin riemullinen odotus ja joulun hiljainen rauha ovat totta tänäkin vuonna. Saamme ottaa itsestäänselvyytenä sen, että Jumala on kanssamme.
Sini Honkanen
pappi