Luottamushenkilö kysyy kansainvälisestä työstä, osa 3/10
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3
Päivi Turunen seisoo ulkona vihreiden puiden edessä. Hänellä on tumma tukka, silmälasit ja valkoinen paitapusero

Luottamushenkilö kysyy kansainvälisestä työstä, osa 3/10

Luottamushenkilö Päivi Turunen

  • KERTOO, mikä tässä ajassa on tuonut hänelle toivoa
  • KYSYY Viron kirkon perhekeskustyöstä
    Päivin tekemiin kysymyksiin vastaa Lea Saar, Tarton perhekeskuksen koordinaattori. 

LYHYESTI: Seurakuntamme tukee Viron kirkon perhekeskustyötä,erityisesti Tarton perhekeskusta, Evankelisen Lähetysyhdistys Elyn kautta. Keskuksessa on tarjolla pari- ja perheterapiaa sekä sielunhoitoa. Perheneuvontatyö tukee perheitä sekä tuo kirkkoa näkyviin positiivisella tavalla yhteiskunnassa. Seurakuntamme tukee lähetystyötä yhteensä kahdeksassa eri maassa.

 

Mitä tämä aika on merkinnyt sinulle, Päivi?

Toivoa tässä ajassa ja aina tuo perhe, ystävät ja usko Taivaan Isän johdatukseen, silloinkin kun polku on aivan tuntematon ja kuljen pimeässä. Voimanani ovat olleet laulun sanat:

”Rukoile ja työtä tee muu Luojalle jää, ajallansa työsi kasvaa saa hedelmää.”

Olen saanut kokea tänä kuluneena outona vuonna Taivaan Isän suurta hyvyyttä ja ihmeellistä johdatusta, siunausta ja varjelusta monissa elämän vaikeissa, kipeissä ja raskaissa käänteissä niin perheen arjessa kuin työssäni sekä oman terveyden kohdalla. 

Sisälläni on suuri kiitollisuus.

Mitä haluaisit kysyä Viron perhekeskustyöstä?

1. Lea Saar, kuinka paljon asiakkaita Tarton perhekeskuksessa on tänään/koko vuoden aikana?  Miten paljon ihmiset hakevat apua?

Olen ollut poissa perhekeskuksesta vuoden ajan, eikä minulla ole tarkkaa tietoa, mutta tiedän, että koronatilanne on aiheuttanut paljon muutoksia. Neuvonta on siirtynyt verkkoon ja ryhmätyö on vaikeutunut. Neuvontaa on ollut vähemmän, koska ihmiset pitävät henkilökohtaisista tapaamisista. Viime vuonna minulla oli kaksi vanhempainryhmää seurakunnassa 16 ihmisen kanssa. Syksyllä 7 henkilöä osallistui sururyhmään. Isovanhempien tukiryhmään osallistui keskimäärin 16 henkilöä. Järjestin 2 koulutusta sururyhmien johtajille, joihin osallistui yhteensä 13 henkilöä. Diakoniatyöntekijänä ja sielunhoitajana olen neuvonut sekä toimistossa että puhelimitse, käynyt kotikäynneillä yksin ja seurakunnanopettajan kanssa. Se oli päivittäinen työni, puhelinnumeroni oli julkinen ja minulle voi soittaa milloin tahansa. V.2020 kalenterini sisälsi muistiinpanoja 45 yhteysneuvonnasta, puhelinneuvontaistuntoja oli varmasti paljon enemmän.

2. Riittävätkö resurssit vastaamaan kysyntään?

Sielunhoitajia, ryhmänvetäjiä, terapeutteja - jos ei ole, mitä sitten? Ohjataanko johonkin muualle?
Evankelisen Lähetysyhdistys Elyn tuki on ollut suuri apu perhetyön tekemisessä. Olemme pystyneet maksamaan tiloista sekä työvälineistä ja tarvikkeista. Palkkatukeni tulee myös ELY: ltä, minkä ansiosta voin tarjota ilmaista neuvontaa pienituloisille ihmisille, jotka muuten jäisivät ilman apua, sekä tehdä suru- ja tukiryhmiä vanhuksille. Olemme myös saaneet rahaa Tarton kaupungilta vanhempien kouluttamiseen ja tukiryhmiin. Lisäksi meillä on myös asiakkaita, jotka pystyvät itse maksamaan neuvonnan. Kunnat maksavat pienituloisten perheiden neuvontakäynnit, jos lapsi on avun tarpeessa. Viime vuonna Tarton perhekeskukselta puuttui johtaja.

3. Mikä on seurakunnan ja kirkon merkitys ja asema Viron yhteiskunnassa?

Viro on ollut Neuvostoliiton miehittämä.
Kirkkoa ja uskonnollisia ihmisiä on halveksittu. Kouluissamme ei ole uskonnon opetusta, ja uskonnollinen lukutaidottomuus syventää stereotyyppistä ajattelua. Uskotaan, että kirkon tulisi pysyä rajojensa sisällä eikä sitä tulisi työntää maallisten psykologien ja terapeuttien alueelle. Pelätään, että kirkon neuvontatoimet ovat itse asiassa uskonnollista propagandaa, jonka tarkoituksena on saada ihmiset kääntymään. Onneksi on ihmisiä, jotka ymmärtävät kristillisen rakkauden sanoman ja myös niitä, jotka tarvitsevat sellaista apua, jota seurakunnat ja kirkon perhekeskus voivat tarjota. Viime aikoina yhteiskunnassa on keskusteltu pastoraalipalvelujen tarpeesta Viron puolustusvoimissa. Tilanteessa, jossa pandemia on aiheuttanut mielenterveysongelmia monille yhteiskunnan jäsenille, tuntuu ettei pastoraalisen hoidon tarjontaa pitäisi rajoittaa ja että kirkon tekemät aloitteet nähdään hyvässä valossa. Virossa on siis ristiriitaista ymmärrystä kirkon asemasta. Mielestäni niin kauan kuin on apua tarvitsevia ihmisiä, jotka luottavat seurakuntaan, meidän on myös tarjottava apua. Toimintamme kuvaa parhaiten meitä.

4.  Mitkä kysymykset ovat tällä hetkellä pinnalla?  Mitkä ovat suurimmat ongelmat, mihin apua haetaan?

Uskon, että ongelmat ovat samat Virossa ja Suomessa: suhdeongelmat, koulutusongelmat, yksinäisyys, mielenterveysongelmat ... Olen viime aikoina joutunut ratkaisemaan vaikeita läheisen kumppanin ja seksuaalisen väkivallan tapauksia. Masennusta ja itsemurhaa on paljon myös lapsilla ja nuorilla. Pandemia on saanut ihmiset ajattelemaan elämän peruskysymyksiä: miksi elämme, mikä on elämän merkitys.

5. Millaisia vaikutuksia tällä työllä on? Miten työn tuloksia seurataan ja mitataan? Miten työ nähdään Viron yhteiskunnassa, perheissä, näiden hyvinvoinnissa?

Toivomme, että työmme lievittää ihmisten kärsimyksiä ja vaikuttaa myönteisesti perheidemme hyvinvointiin. Haluamme erityisesti auttaa parantamaan lasten elämää. Numeeriset indikaattorit ovat neuvottujen ihmisten määrä, neuvontakertojen määrä henkilöä/perhettä kohti, ryhmätyöhön osallistuvien määrä jne. Työn aineellinen tulos voidaan mitata palautekyselyllä.

Mikäli haluat lukea enemmän 
seurakuntamme lähetys- ja kansainvälisestä työstä 

ota yhteyttä Johanna Makkoseen: 
**@**
tai p. 040-740 8191. Lähetämme sinulle kirjepostitse tai sähköpostitse uutiskirjeitä.