Kirkuva lokki
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3

Kirkuva lokki

Kuuntelen päivittäin kirkumista. Kotipihallamme lokkikolmikko pitää huolen pienestä, joka ei vielä osaa lentää. Pieni taapertaa menemään harmailla alueilla, jotta se maastoutuisi mahdollisimman hyvin. Yksi lokki vahtii sitä ja alkaa heti kirkumaan vaaran uhatessa. Kaksi muuta vahtii näitä taustalla.

Olen sille vaara, vaikka mielessäni toivon, että se ei jäisi minkään isomman alle, vaan saisi rauhassa opetella lentämään. Sen kävely on melko vaappuvaa, suunta usein kateissa. Se kulkee tutun äänen ohjaamana ja tunnistaa ohjaavan lokin erilaiset kirkumisen äänialat. Kirkuminen on niiden puhetta.

Jäin miettimään itseäni vastaavaan tilanteeseen. Tietenkin vastasyntyneenä ihminenkin tarvitsee suojaa ja turvaa, opastusta ja ohjausta oppiakseen itse elämän alkeita. Ihmislapsella on myös vaihe, jolloin ohjaava kuunteleminen vaihtuu ”minä itte” -vaiheeseen. Siinä on se itseohjautuvuuden juuri. Sitä pitää sekä vahvistaa että ohjata. Mutta ei kirkumalla. Meille ihmisille on annettu sanat, joilla opastaa.

Monesti olen saanut elämäni varrella ja ihan viime aikoinakin tuta sellaista kirkuvaa ohjausta, että edelleen sielussa viheltää ikävä viima. On tultu selän taakse höpöttämään joutavia, sekoittamaan ajatuksiani kovaäänisellä pälättämisellä, puututtu yksityiselämäni arimpiin alueisiin. On tultu kirkuen antamaan elämänohjeita tarpeisiin, joita minulla ei ole, ja etenkin niihin, jotka jo hallitsen.

En olisi saanut lentää itse. Olen ollut jonkun mielestä siipirikko ja ohjauksen tarpeessa. Suunta on haluttu vääntää muualle.

Kirjailija Paulo Coelho on todennut, että ”joka puuttuu toisen elämäntiehen, ei koskaan löydä omaansa”. Jos on pakko alkaa ohjailemaan toista, kannattaa kurkata ensin peiliin. Josko se ohjattava onkin siellä?

Onneksi meille on annettu Raamatussa selkeät ohjeet ja suunta:

”Etsikää ennenkaikkea taivasten valtakuntaa, niin teille annetaan kaikki tämäkin.” Matteus 6:33

”Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa. Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti.” Matteus 28:19-20

Raamatun sana on ääni, jota kannattaa kuunnella. Painetun kirjan teksti ei ole kirkuvaa meteliä, vaan lukiessa ääniala on juuri se, mikä omassa sielussa soi.

Lokinpoikanen oppii aikanaan itse lentämään. Ja myöhemmin se oppii opastamaan tulevia poikasia lentämään. Mutta se ei opeta niitä, jotka jo lentävät.

Nina Vitikainen

Kirjoita viestisi alla olevalla lomakkeella. Kaikki kentät ovat pakollisia
Viestin otsikko:
Nimi tai nimimerkki:
Roskaesto, jätä tyhjäksi:
Viestisi: