Matka vai määränpää?
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3
Maratoni

Matka vai määränpää?

Vuosia sitten nostin pienen tyttöni autoon ja istutin hänet turvaistuimeen. Laitoin cd-levyn pyörimään ja lähdimme liikkeelle. Hetken aikaa ajettuamme, huomasin taustapeilissä tyttöni mietteliäät kasvot. Hän oli tuolloin hyvin utelias, tarkkaili maailmaa ja kyseli paljon. Kun näin tuon ilmeen, arvasin että kohta tuo miettivä katse purkautuu jonkinlaisena kysymyksenä. Kauaa siihen ei mennyt, kun takapenkiltä kuului: ”Isi, mikä on elämä?”

Tytölleni kysymys oli arkinen ja kysymys muiden joukossa, hän ei silloin kyennyt miettimään sitä laajemmin. Todennäköisesti hän oli bongannut elämä-sanan jostain ja hän halusi vain tietää mitä sana tarkoittaa. Tyttöni ei todellakaan ole ainoa, joka on esittänyt saman tai samansuuntaisen kysymyksen. Ihmiset ovat varmaan pyöritelleet elämän mysteeriota jollain tavalla niin kauan, kuin meitä on täällä maailmassa ollut. Ja niin kuin huomasin itse auton ratin takana pohdiskelleeni mitä vastaisin tai miten kuvaisin elämää (en muista enää mitä tytölleni vastasin), niin olen huomannut monen muunkin tehneen niin. Lyhyt ja ytimekäs kysymys, johon on kuitenkin vaikea vastata lyhyesti ja ytimekkäästi.

Kun on vaikeata löytää sanoja, niin silloin on helpompi käyttää metaforaa eli kuvailla sanaa jonkin toisen sanan avulla. Matka on varmaan käytetyimpiä metaforia elämästä. Se on konkreettinen ja siihen on melko helppo samaistua. Niin kuin elämä alkaa syntymästä, niin matka alkaa aina liikkeelle lähdöstä. Ja niin kuin elämä päättyy kuolemaan, niin matka päättyy, kun ollaan perillä. Toki niin kuin matkat, niin elämätkin ovat eri mittaisia. Alun ja lopun väliin mahtuu näin ollen erilaisia asioita.

Kun puhutaan matkasta, niin aina välillä kuulee pohdittavan sitä, kumpi on tärkeämpi: matka vai määränpää. Mielestäni kysymys on vaikea, vähän samaa sarjaa kuin itse kysymys elämästä. Itse olen kuitenkin sitä mieltä, että kumpikin on tärkeä ja ilman toista ei olisi toista. Yritän avata mielipidettäni esimerkillä.

Viime lauantaina toteutin pitkän haaveeni ja juoksin maratonin. Kun lähdin liikkeelle, tiesin, että edessäni olisi 42 kilometriä. En kuitenkin päässyt suoraan maaliin eli määränpäähäni, (vaikka jossain vaiheessa kieltämättä olisin mieluummin ollut jo siellä kuin matkalla), vaan pääsin sinne vasta juostuani koko matkan. Jos olisin päässyt maaliin ilman matkantekoa, kaikki sen ihanuudet ja kauheudet olisivat jääneet kokematta. En olisi saanut nauttia rullaavasta juoksusta, enkä toisaalta olisi kokenut miltä tuntuu, kun vihloo polvia ja jalat kramppaa. Toisaalta taas loputon, päämäärätön juokseminenkin olisi tuntunut oudolta.

Happoradio laulaa laulunsa Ihmisenpyörä kertosäkeessä, että mut juoksemista älä lopeta. Tuo ohje on todella loistava meille juoksijoille ja kaikille kristityille ylipäätään. Yllä pohdiskeltua teemaa mukaillen, sen voisi hyviä sanoa myös, että matkan tekoa älä lopeta. Tai elämistä älä lopeta. Ollaan kiinni elämässä, eletään täysillä.

Exitin laulun Kahden maan kansalainen kertosäkeen myötä toivotan sinulle hyvää ja antoisaa matkaa kohti määränpäätä:  

Jalat pidän mullassa maailman
Katseellani taivasta tavoitan
Tiedän, minne matkaani tehdä saan
Olen kansalainen kahden maan

Tommi Aulasmaa

Kirjoita viestisi alla olevalla lomakkeella. Kaikki kentät ovat pakollisia
Viestin otsikko:
Nimi tai nimimerkki:
Roskaesto, jätä tyhjäksi:
Viestisi: