“Valvokaa!” “Herätkää!”
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3
Punainen herätyskello

“Valvokaa!” “Herätkää!”

“Valvokaa!” “Herätkää!” Tältä kuulostaa valvomisen sunnuntain sanoma ihan noin niinkuin lyhyeen tiivistettynä.

Kehotukset herättelevät mielikuvan hitaasta aamusta, kun niin mieluusti haluaisi vetäytyä sänkyyn köllöttelemään, mutta työt ja toimet kutsuvat. Tunteen siitä, kun luonnostaan on laiska ja riittämätön ja omat ja ympäristön odotukset vaativat enemmän.

Sanoma herättelee myös syyllisyyttä omasta nuokkuvasta asenteesta liian moneen ajankohtaiseen haasteeseen, johon on tullut käytettyä turhan vähän voimia ja meille uskottuja resursseja.

Kun luemme valvomisen sunnuntain Raamatuntekstejä, liittyy odottamiseen ja valvomiseen turvallista Jumalan läheisyyteen hakeutumista. Kaipaamista, jota kristityn elämä tavalla tai toisella jatkuvasti on.

Valvomiseen liittyy myös tarkoitettua tietämättömyyttä, sillä Jeesus sanoo, ettei lopullista hetkeä tiedä kukaan, ei edes Poika tai taivaan enkelit.

Valvomiseen liittyy myös luopumista. Jotta usko pysyy elävänä, jotta pysymme hereillä, on luovuttava asioista, jotka kiinnittävät elämämme ja huomiomme uskoa ja Jumalasuhdetta sumentaviin asioihin.

Valvomisen sunnuntain Psalmissa sanotaan pysäyttävät sanat: Herra, opeta meille miten lyhyt on aikamme, jotta saisimme viisaan sydämen. Opeta siis luopumaan kaikesta siitä mikä sitoo toisarvoisiin asioihin. Opeta valvomaan.

Kaunis näkymä kristittynä elämiseen onkin se, että Jumala kuulee kun pyydämme. Hän on läsnä kun haastamme itseämme ja elämäntapaamme. Me saamme rauhassa odottaa tulevaa. Valvominen ei ole voimia kuluttavaa jännitystä vaan turvallista luottamusta siihen, että Jumala vie hyvän työn päätökseen.

Mitä on valvominen nyt, tänään? Valvominen on sitä, että avaamme silmämme Jumalan maailmalle. Avaamme korvamme kuulemaan sekä tämän maailman tuskan, että Jumalan lupaukset. Avaamme kaikki aistimme ottamaan vastaan Jumalan lahjat ja jaamme niistä rohkeasti toinen toisellemme.

Eliisa Winberg