Tuomiosunnuntai
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3
Lammaslauma

Tuomiosunnuntai

Tuomiosunnuntaina kerrataan kertomusta viimeisestä tuomiosta (Matt. 25:31-46). Sanoma ei ole mieluisa. Raamatun mukaan kerran käy niin, etteivät kaikki pääsekään sinne hyvään paikkaan. Kuka sellaista haluaisi olla kertomassa? Niinhän muuankin pappi aikanaan päätteli, että kaikki pääsevät taivaaseen. Kuinka nyt Jumala ylipäätään haluaisi ketään johonkin huonoon paikkaan. Eikö hän kaikkia rakastavana Jumalana lopulta keksi keinot, ettei kenenkään tarvitsisi jäädä ulkopuolelle?!

Ja onko pelastus lopulta teoista?! Olihan molempien, sekä lampaiden että vuohien kohdalla niin, että heidän tekoihin ja tekemättä jättämisiin viitattiin. Lampaat olivat tehneet hyviä tekoja, mutta vuohet olivat jättäneet tekemättä. Miten tähän suhteutuu se, niin kuin olemme oppineet, että hyvät teot eivät pelasta, vain usko Jeesukseen pelastaa?!

Kyllähän me saamme toivoa ja rukoilla, että Jumala pelastaisi kaikki. Huonoa paikkaa kun ei ole tarkoitettu muille kuin Jumalan vastustajalle ja hänen enkeleilleen. Mutta silti on pidettävä kiinni Jumalan ilmoituksesta, Raamatusta. Nimittäin, jos kaikki ilman muuta pelastuvat, niin mihin tarvitaan sitten kirkkoa ja evankeliumin julistamista?! Eikö Jeesus tullut sovittamaan ihmiset Jumalan kanssa, jotta voitettaisiin ne vallat, jotka erottavat meidät Jumalasta?! Tässä haluan pysyä: Jumala on valmistanut pelastustien Jeesuksen kautta ja siihen ihmisen tulee myöntyä, jotta saisi kerran kuulla sanat: ”Tulkaa tänne, te Isäni siunaamat!”

Kysymykseen uskosta ja teoista pari näkökulmaa. Kristuksen eteen tullessa oli jo olemassa kaksi joukkoa, lampaat ja vuohet. Lammas-nimitystä käytetään Jeesuksen omista: ”Minä tunnen lampaani ja ne tuntevat minut” (Joh. 10:27). Tämä viittaa siihen, että Jeesus tunnustaa kerran omikseen ne, jotka hän on tuntenut jo täällä ajassa omikseen. Tähän viittaa myös Jeesuksen sanat: ”Tulkaa tänne, te Isäni siunaamat.” Ketkä ovat saaneet tässä ajassa Isän erityistä siunausta? Eivätkö ne, jotka uskovat Kristukseen ja uskon kautta saavat ottaa vastaan taivaallisia siunauksia, niin kuin sanotaan esim. Ef. 1:3 ”Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä! Hän on siunannut meitä kaikella Hengen siunauksella, taivaallisilla aarteilla Kristuksessa.”

Miksi lampaiden osalta nostettiin esille hyvät teot, mutta vuohien osalta vain laiminlyönnit?! Toki olemme oppineet, että ”usko ilman tekoja on kuollut” ja meitä kristittyjä kehotetaan auttamaan ja rakastamaan kaikkia ihmisiä. Mutta kyllähän lampaillakin tulee laiminlyöntejä, miksi niitä ei nosteta esille? Ja tuskin se toinenkaan joukko sortuu pelkästään laiminlyönteihin. Olisiko niin, että lampaat ovat uskoneet syntinsä anteeksi ja siksi huonoja tekoja ei muisteta? Kristukseen turvaavia katsotaan evankeliumin kautta. Mutta kenellä ei ole tätä turvaa, joutuukin lain tuomitsemaksi. Lakihan vaatii täydellisyyttä ja sen valossa kaikille kertyy laiminlyöntejä.

Nostaako Kristus hyvät teot esiin tuomiolla, ei siksi, että ne olisivat taivaaseen pääsyn perusta, vaan siksi, että ne ovat seurausta uskosta Kristukseen? Sen mitä Kristus on saanut meissä aikaan, nostetaan esille. Näin kunnia menee lopulta Kristukselle ja yhdessä muiden perille päässeiden kanssa saamme Jumalan istuimen edessä kiittää Karitsaa, niin kuin Ilmestyskirjassa kuvataan.

Tuomiosunnuntain kuvauksen äärellä ei voi muuta kuin palata uskon perusasioihin. Uskotaan Kristukseen, luetaan ja kuullaan sanaa, käydään ehtoollisella, virkistytään kristittyjen yhteydessä, tehdään hyvää toisille kristityille ja kaikille ihmisille. Ja lopuksi sanotaan: ”Herra Jeesus Kristus, armahda minua syntistä ihmistä”. Ja luotetaan, että Kristus myös tekee niin. Niin tässä elämässä kuin kerran viimeisellä tuomiolla.

Lauri Seppänen