Ihan pimeää. Kävelen koiran kanssa Esikunnanpuistossa. Siellä, missä on se Aleksis Kiven patsas. Kaikki lamput ovat pimeänä. Vain autotieltä loistavat valot tekevät hieman varjoa. Monet kerrat sitä pimeyttä harmittelin ja siitä kiukustuneena eteenpäin viestittelin. Sitten muistin jostain lukemani sanat: ”Miksi kirota pimeyttä, kun voi sytyttää kynttilän”.
Ihmisellä on tarve etsiä valoa silloin, kun ympärillä on täysi pimeys. Sain nähdä videopätkän Afrikan Malawista. Eräs suomalainen lähetystyöntekijä lähetti sen pienestä kylästä, jossa ei ole samanlaista sähköverkostoa kuin meillä. Pimeys videolla oli jotain hyvin intensiivistä, kunnes jonkun taskulampun valossa näkivät sytyttää nuotion.
Takavuosina kävelin Posiolla kylänraittia, kun yllättäen sähköt katkesivat koko kylästä. Äkkipimeys joulukuisena iltana antoi kokemuksen siitä, minkälaista voi olla, kun ei näe mitään. Tuolloin hapuilin vieressäni ollutta korkeaa lumipenkkaa. Sitä tunnustellen jatkoin eteenpäin suuntaan, jossa kuulin koiran haukkuvan. Kesti pitkään, että tykkylumen painamat sähköjohdot saatiin taas antamaan valoa kyläläisille. Sitä ennen alkoi sieltä täältä näkyä pieniä valopilkkuja, kun asukkaat kaivoivat taskulamppuja ja sytyttelivät lyhtyjä. Oivalsin, ettei lumikaan valaise ilman siihen osuvaa valonlähdettä.
Monenlaisia valon lähteitä meillä nykyään onkin. Olen lukenut jostain väittämän, että hehkulampun keksijä Thomas Edison olisi keksinyt sen siksi, että hän pelkäsi pimeää. Mikä pimeässä saa ihmisen pelkäämään? Mikä auttaa pimeän pelkoon? Vaaniiko pimeässä aina jokin vaara? Miten sokea voi oppia olemaan pelkäämättä, kun on aina pimeää?
Tähän meille on annettu vastaus:
”Alussa Jumala loi taivaan ja maan.
Maa oli autio ja tyhjä, pimeys peitti syvyydet, ja Jumalan henki liikkui vetten yllä.
Jumala sanoi: "Tulkoon valo!" Ja valo tuli. Jumala näki, että valo oli hyvä.
Jumala erotti valon pimeydestä, ja hän nimitti valon päiväksi,
ja pimeyden hän nimitti yöksi.
Tuli ilta ja tuli aamu, näin meni ensimmäinen päivä.”
1. Moos. 1-5
”Jumala, joka sanoi: ”Tulkoon pimeyteen valo”, valaisi itse meidän sydämemme. Näin Jumalan kirkkaus, joka säteilee Kristuksen kasvoilta, opitaan tuntemaan ja se levittää valoaan.”
2. Kor. 4:6
Pyhäinpäivän jälkeisenä sunnuntaina pastori piti hyvän saarnan siitä, mitä on herätys ja miten se ilmenee. Se on juuri sitä, että Jumala itse valaisee meidän sydämemme heräämään eli oivaltamaan Hänen tahtonsa, johdatuksensa ja rakkautensa. Siis huolenpitonsa meistä. Pastori vertasi tätä tapahtumaa herätyskellon ääneen, kuinka rauhallinen ääni herättää paljon lempeämmin kuin kova pirinä tai piipitys. Jumala herättää lempeästi, ei huutaen tai vaatien.
Joitakin vuosia sitten hankin kirkasvalolampun, koska sen avulla aivot saavat valoa pimeänä vuodenaikana. Tämän on tutkittu auttavan kaamosväsymykseen. Eräs ihminen tokaisi tällaisesta lampusta, että se on väkivaltaista valoa. Jäin miettimään tuota lausahdusta. Vaikka kirkasvalolamppu kirkastui hitaasti, sen loiste oli tietyssä kohtaa jo liikaa silmille. Monikohan meistä on lapsena saanut aamuherätyksen kellon lisäksi Edisonin lampulla. Muistan monesti vetäneeni peiton korvilleni häikäisyn vuoksi. Olen aistiyliherkkä, mutta moni, jonka silmät kestävät kirkkaampaa valoa, sokaistuvat kyllä, jos valonlähde yhtäkkiä rävähtää silmille. Etenkin pimeässä autoilevat tietävät, kuinka vastaantulevan auton pitkät valot haittaavat ajonäkyvyyttä.
Sähkövalo on toki tärkeää, mutta se ei valaise sydäntä. Näillä aistikokemuksilla on samanlainen kaiku kuin uuden ajatusmallin oivaltamisella. Käännöksen pitää tapahtua hellästi ja armollisesti. Ei väkisin ja pakottamalla. Onkin tärkeää tiedostaa valon lähde. Onko se ihmisen itsensä rakentamaa vaiko Jumalan sydämeen sytyttämää? Onko valon lähteenä Jumalan Sana ja Pyhä Henki vaiko valon enkeliksi naamioitunut paholainen?
"Ennen tekin olitte pimeyttä, mutta nyt te loistatte Herran valoa. Eläkää valon lapsina!
Valo kasvattaa hyvyyden, oikeuden ja totuuden hedelmiä." Ef. 5:8-9
Jeesus syntyi keskellemme sekä maalliseen että hengelliseen pimeyteen. Ei loistavaan palatsiin vaan sähköttömään talliin. Hänen luokseen johdatti tähti taivaalla, ei satelliitin kiiltävä kuori.
Suuntaa siis katseesi Jeesuksen taivaalliseen valoon, silloin pimeys ympäriltäsi kaikkoaa.
Nina Vitikainen