Diakonia 150 vuotta
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3
Diakoni Jaana Rannikko

Diakonia 150 vuotta

Tänä vuonna vietämme Suomen ev.lut. kirkossa diakonian juhlavuotta.

Suomen ensimmäinen diakonissa Matilda Hoffman (11.10.1845 Pietari – 26.12.1921 Viipuri) vihittiin virkaansa 1.9.1872. Hoffmanin vihkimyksellä oli merkittävä vaikutus suomalaisen sosiaalialan koulutukseen ja naisten itsenäistymiskehitykseen.

Vuosien saatossa diakonian perustehtävä on säilynyt samana: hädässä olevan ihmisen auttamisena.

– Mitä auttaminen on tänä päivänä? Mikä auttaa ihmistä? Siihen kysymykseen ei ole yhtä oikeaa vastausta, Tuusulan seurakunnan diakonian työalavastaava Jaana Rannikko kertoo.

Hädällä on monet kasvot: läheisen kuolema, ihmissuhde- ja parisuhdeongelmat, päihdeongelmat, työttömyys jne. Jotkut tarvitsevat apua hetken ja toisten rinnalla kuljetaan pidempään.

– Diakoniassa meillä on mahdollisuus kohdata ihminen. Jokainen haluaa tulla oikeasti kuulluksi ja nähdyksi. Pystymme joustamaan ja auttamaan nopeastikin. Virallisten tahojen toiminta on sidottu erilaisiin lakeihin, Rannikko kertoo.

Diakonian tavoitteena on auttaa ja tukea ihmistä niin, että hän lopulta pärjää itse. Työntekijän kanssa asiakas miettii yhdessä kokonaistilannetta ja mitä kannattaa tehdä. Diakoniatyö voi antaa myös pienimuotoista taloudellista apua.

Rannikko kokee työssä haastavaksi kaikkein heikoimmassa asemassa olevien tavoittamisen. Ne ihmiset, jotka eivät ehkä jaksa ja osaa itse hakea apua.

– Välillä koen riittämättömyyttä, kun monet ongelmat kietoutuvat yhteen ja pieni ihminen hapuilee avustusten ja tukien viidakossa. Yhteistyö sosiaalitoimen kanssa toimii kuitenkin hyvin, Rannikko kertoo.

Diakoniatyöntekijän kanssa voi sopia tapaamisen tai osallistua monenlaiseen toimintaan. Diakonia järjestää leirejä ja tapahtumia eri kohderyhmille kuten diakoniaruokailut, yksinhuoltajaillat, sururyhmät, leirit päihdekuntoutujille ja väsyneille naisille. Ikäihmisille on monenlaista toimintaa. Hyvän Tuulen Tuvat kokoavat ihmisiä erilaisten teemojen ympärille

Työn hyvänä puolena Rannikko pitää sen monipuolisuutta.

– Meillä on vapaus tehdä sitä, minkä näkee juuri nyt tarpeelliseksi. Diakoniatyö onkin aloittanut työmuotoja, jotka yhteiskunta on myöhemmin ottanut omakseen esim. kotisairaanhoito.

Diakoniatyöntekijä saa olla läsnä ihmisten arjessa ja nähdä oman työnsä merkityksen.

– Saan nähdä Jumalan läsnäolon omassa ja muiden elämässä. Siitä olen kiitollinen, Rannikko sanoo.

17.1.2022

Kirjoita viestisi alla olevalla lomakkeella. Kaikki kentät ovat pakollisia
Viestin otsikko:
Nimi tai nimimerkki:
Roskaesto, jätä tyhjäksi:
Viestisi: