Joutsenlaulu
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3
Joutsen

Joutsenlaulu

Kevät on monille voimakkaiden tunteiden aikaa. Valon lisääntyessä ja luonnon hiljalleen herätessä uuteen kevääseen, mieli ponnistelee pois talven lumen ja kylmyyden kahleista. Samalla kirkkovuosi tekee vastaliikettä, kuin liukuisi laskiaismäkeä hiljalleen kohti syvenevää paastonaikaa. Kanttorille tämä ristikkäisten suuntien tuntemus on jokakeväistä mielenmaisemaa.

Tänä keväänä tuntuu, että nämä vastavalon ja varjojen elementit ovat korostetun voimakkaita. Juuri kun koetetaan pyristellä irti pandemian kivusta, huolesta ja lamaannuksesta, silmiimme ja korviimme iskeytyvät sodan rujot kasvot aivan lähialueillamme. Viime vuosilta tuttu pelon maku tuntuu taas kielellä.

Kun monen mieli ahdistuu jännittyneisyyden ja epävarmuuden alla, joillakin on kyky nähdä sumun läpi auringonsäde, tai kuulla hälyn keskeltä kevään ensimmäisten muuttolintujen äänet, kuin viestinä toisesta todellisuudesta. Kerrotaan, että Jean Sibelius kertoi ystävälleen Axel Carpelanille, juuri ensimmäisen maailmansodan syttyessä, saaneensa ”ihanan teeman taivaasta”. ”Jumala avasi hetkeksi ovensa ja Hänen orkesterinsa soittaa viidettä sinfoniaa.” Taiteen tehtävä on tällainen. Sen avulla paitsi käsittelemme elämän ilmiöitä, vaikeitakin, myös ja ennen kaikkea irrottaudumme hetkeksi ajan ja arjen haasteiden yläpuolelle, nähdäksemme paremmin. Tai vain pysähtyäksemme hetkeksi.

Sibeliuksen viides sinfonia on täynnä elämän ja kevään riemua. Teoksen viimeisessä osassa universumin kohinan keskeltä purkautuu ilmoille kuuluisa joutsenteema, kuin kaiken läpäisevänä toivon merkkinä elämän voitosta ja kuoleman väistymisestä. Joutsenlaulu liittyy mytologiassa jonkin päättymiseen. Sanotaan, että joutsen laulaa ennen kuolemaansa kaikkein kauneimmin. Minulle joutsenen laulu on uuden toivon ja ilon symboli. Kun näet tänä keväänä ensimmäisen kerran nuo valkoiset uljaat linnut ja kuulet tuon viestin, kertokoon se pääsiäisen sanomaa: Yön jälkeen koittaa uusi päivä, tyhjä taivas täyttyy taas laulusta, kuolleelta näyttävästä luomakunnasta versoaa uutta elämää!

Elämme vielä paaston aikaa. Paremman odotus tuntuu liian pitkältä. Elämässä on paljon epävarmuutta ja näköala on lyhyt. Joskus vain askeleen mittainen. Huolien keskelle laskeutuu Psalmin 25 sanat: ”Sinun puoleesi, Herra, minä käännyn. Jumalani, sinun apuusi minä luotan…” Kanttori J.S. Bach sävelsi tästä psalmista kauniin kantaatin, jonka voit kuulla kärsimyksen sunnuntaina 3.4. Tuusulan kirkossa kello 18. Musiikki avaa polkuja mielen tiheikköihin, tai joskus vain istuttaa meidät polun varteen. Ja voi käydä myös niin, kuin runoilija, esseisti Charles Baudelaire on sanonut: ”Musiikki puhkaisee taivaan.”

Eero Hartikainen

Kirjoita viestisi alla olevalla lomakkeella. Kaikki kentät ovat pakollisia
Viestin otsikko:
Nimi tai nimimerkki:
Roskaesto, jätä tyhjäksi:
Viestisi: