Rippituolit
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3
rippituoli

Rippituolit

Olin puolisoni kanssa viettämässä hääpäivämme Italian Bologniassa. Kävimme kirkoissa. Ovet olivat pääsääntöisesti auki. Kirkkoon sai tulla ja mennä myös jumalanpalvelusten aikana. Toiset hiljentyivät hetken, jotkut taas istuivat siellä koko toimituksen ajan. Rippituoleja oli useampia ainakin isoissa kirkoissa.

Puolisoni kanssa yhdessä pohdimmekin, mitä jos meilläkin olisi edelleen kirkoissamme rippituolit. Meiltä ne hävisivät uskonpuhdistuksen myötä. Haluttiin poistaa kaikki vanha ja sen mukana meni myös jotakin hyvää, ainakin rippituolit, niin ajattelen.

Meidän pappien tehtävänä on olla lähimmäistemme sielunhoitajina.  Luterilaisessa kirkossamme se ei käytännössä ole aina niin helppoa.  Sielunhädässä oleva ihminen joutuu soittamaan papille ja varaamaan häneltä aika tapaamiseen. Tämä onnistuu varmasti aina. Mutta kuinka helppoa olisikaan, jos voisit vain mennä kirkkoon silloin kuin sinulle sopii ja kertoa papille, mitä mieltäsi painaa.  

Jos saisin päättää, niin toisin rippituolit takaisin kirkkoihin ja pitäisin kirkon ovet aina auki. Käytännössä tämä ei varmaan onnistuisi, mutta minulle se on haave, jonka soisin joskus toteutuvan.

Ulla Rosenqvist,
kirkkoherra

Kirjoita viestisi alla olevalla lomakkeella. Kaikki kentät ovat pakollisia
Viestin otsikko:
Nimi tai nimimerkki:
Roskaesto, jätä tyhjäksi:
Viestisi: