Edu Kettunen laulaa: "Minä olin lentäjän poika, lähes sankari myös itsekin."
Minä en ole lentäjän, vaan papin poika. Isäni oli pappina 1950-luvulta 90-luvulle saakka. Lapsena hän joutui Karjalan poikana lähtemään läheistensä kanssa kolme kertaa evakkomatkalle Jääskestä, talvisotaa pakoon Jämijärvelle, jatkosodan alussa Lapualle ja Venäjän suurhyökkäyksen alettua Iitin Kausalaan. Silloin oli myös jätettävä kotiseutu lopullisesti. Sodan jälkeen isäni perhe asettui Imatran Rautionkylään asumaan, minne kirvesmies-pappani rakensi perheelle talon. Siitä tuli myöhemmin minun mummolani.
Isäni aloitti Kotkan nuorisopappina 50-luvun lopulla. Hän otti minut joskus mukaan seurakunnan kesäkodille. Kerran olin kuulemma ottanut luvatta tikat ja alkanut heittää niitä nähtävästi huonolla tähtäimellä, jolloin isä huolestui siitä, miten tikoille käy minun käsittelyssäni: "Timo, älä ota niitä, ne on seurakunnan tikat," jolloin kuulemma vastasin: "mutta minähän olen seurakunnan poika."
60-luvun alussa isä valittiin Miehikkälän kirkkoherraksi. Asuimme isossa pappilassa. Yksipappisessa seurakunnassa isällä oli paljon töitä, hän hoiti pappilassa sijainneen virastonkin ja kirjoitteli sukuselvityksiä ym. Isä harrasti metsästystä ja kalastusta. Joskus hän otti minut mukaan, kun mentiin talvella verkkoja kokemaan meren jäälle lähelle Venäjän rajaa Virolahdella. Pappilan seinustalla roikkui usein isän ampumia jäniksiä, metsoja ja teeriä. Joskus isä innostui tulemaan minun ja naapurin poikien kanssa pituutta ja korkeutta hyppäämään.
Pappilassa kävi usein vieraita, mm. eri järjestöjen matkasaarnaajia. Muistan, kun meillä vieraili myös lähetystyön merkeissä musta nainen, jota me lapset kovasti ihmettelimme. Siihen aikaan mustia ihmisiä ei juuri muualla nähty kuin televisiossa. Telkkaria meillä ei ollut, mutta kavereitten luona saimme käydä katsomassa Mustaa oria ja Rin Tin Tiniä. Pappilassa pidettiin seuroja, me lapset käytiin pyhäkoulua eri kodeissa.
Oli uskomatonta, että isä jaksoi papin työn lisäksi käydä Taavetin lukiossa opettamassa filosofiaa ja uskontoa. Hänellä oli oppilaana mm. myöhemmin kuuluisa ufotutkija Tapani Kuningas. Matkalla Taavettiin ajaessaan isä opiskeli ja luki mm. latinan kielioppia. Opiskelu tuottikin tulosta ja myöhemmin isä väitteli teologian tohtoriksi.
Kun koko perhe lähdettiin kuplavolkkarilla kesälomalle kohti Vaalan Otermajärven rannalla olevaa kesämökki, isä riemuitsi ajaessaan: "tästä minä tykkään, tästä minä tykkään!" Minä pääsin myös kalareissulle mukaan Taivalkosken Atsinkiin harjuksia eli harreja pyytämään Iijoesta ja taimenia tammukkalammelta.
Miehikkälästä muutimme 1966 Tuusulan Rusutjärven pappilaan. Silloin oli pappilan rannassa majaviakin. Ennen isää kappalaisena oli Juho Karhu. Noin 500 metrin päässä asui taiteilija Arvo Tigerstedt lempinimeltään Tiikeri. Aina välillä Karhu kävi kylässä Tiikerillä.
Isällä oli hyvä lauluääni ja hyvä muisti, hän osasi ulkoa virsiä ja lauluja. Pappilan saunassa hänellä oli tapana laulaa amerikkalaisia kansanlauluja kuten "My old Kentucky home" ja Old black Joe". Helsingin Olympiastadionilla kävimme isän kanssa katsomassa mm. Suomi-Ruotsi maaottelua ja Maailmankisoja. Kun suomalaiset eivät joskus pärjänneet, isä sanoi ironisesti: "Ei enää elä isäin henki, mahti on mennyt maan rakoon."
Edelleen monet seurakuntalaiset tulevat kertomaan: "Sinun isäsi on vihkinyt meidät, sinun isäsi on kastanut meidät lapset, isäsi on opettanut mulle uskontoa" jne. Se tuntuu ihan mukavalta.
Terveisin
Timo Huuhtanen
Tuusulan seurakunnan kappalainen
0400743224
**@**