LoveBlogi: Katse on paras kosketus
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3

Kuva: Terri C / Pixabay

LoveBlogi: Katse on paras kosketus

Viikonloppuaamuna autoa ajellessa radiossa soi Suvi Teräsniskan kappale Vihaton. Sen lopussa kappaleessa on sanat, jotka jäivät resonoimaan minuun; ”en usko uusiin alkuihin vaan uusiin aamuihin.” Mieleeni nousi myös vanha virsi samasta ajatuksesta; joka päivä on armo uus. Hymyilin. Aamut todellakin voivat pelastaa päivän. Tuona aamuna ennen lähtöäni olimme käyneet hyvällisen ja syvällisen keskustelun puolisoni kanssa. Edelliset kohtaamiset muutamina hetkinä aiemmin viikolla olivat olleet vähintäänkin arveluttavia ja täynnä todellista kohtaamattomuutta. Tuona aamuna ajellessani mietin kuitenkin, ettei suhdettamme tai sen onnellisuutta määritä yksittäiset riidat ja erimielisyydet vaan arjen onnellisuus ja siinä toisen kohtaaminen. On päiviä, jolloin kohtaaminen ei onnistu hyvästä tahdostakaan huolimatta, mutta jos suurin osa arkisista päivistä on kuitenkin sellaisia, joissa katseet kohtaavat ja ihot koskettavat tarkoituksellisesti edes ohimennen, ollaan voiton puolella.

Itse olen huomannut, kuinka tärkeä katse on kahden rakastavaisen välissä. Tärkeä se on myös lapsen ja vanhemman välissä, aivan niin kuin työkavereiden tai ystävien. Ilman katsetta ei oikein voi kohdata. Ei sitä turhaan sanota, että silmät ovat sielun peili. Hyväksyvää katsetta voi kuitenkin joskus olla vaikea ottaa vastaan. Omalta osaltani sitä on täytynyt opetella. Nyt puolisoni hyväksyvästä katseesta on tullut minulle turvasatama. Katseen puuttuessa tai sen ollessa kohtaamattomissa, tuntuu kuin olisi itsekin jotenkin hukassa. Millainen tsemppaava voima onkaan puolison katseella silloin, kun itse on paikassa, jossa olo on epävarma ja jännittää. Puhumattakaan siitä, millaisen hymyn tuo samainen katse voi saada aikaan juhlissa, jossa katseet kohtaavat ihmistenpaljouden keskeltä vastakkaisilta puolilta huonetta.

Psykoterapeutti Maaret Kallio puhuu arkitoivosta, siitä kuinka me arjessa voidaan poimia toisen katse. Se onnistuu vain silloin, kun olemme kääntyneitä toistemme puoleen. Ei silloin, jos huomiomme vie jatkuvasti jokin muu. Miltä tuntuisikaan aamulla avata silmänsä ja tavoittaa toisen lempeä katse ensimmäisenä tai illalla käydä nukkumaan kasvot vastakkain, kohdattuina. Katse kysyy ja vastaa samalla kysymykseen; olenko sinulle tärkeä? Onko minun kokemukseni ja tunteeni sinulle tärkeitä? Parisuhteessa tärkeää on huomata pienet arjen kohtaamiset, panostaa niihin sen sijaan kuin keskittyisi vain isoihin linjoihin tai siihen niin kutsuttuun laatuaikaan. Katseesta nimittäin löytyy yhteys toiseen. Se on paras tapa koskettaa. Sillä luodaan tunneyhteyttä, rakennetaan turvaa ja annetaan toiselle lupa olla. Jokainen varmasti on kokenut elämässään tilanteita, jolloin katseella on suljettu ulkopuolelle. Parisuhteen karikoissa hyväksyvä ja lempeä katse antaa luvan tulla takaisin tunneyhteyteen, se antaa luvan tulla lähelle, olla haavoittuva. Parhaimmillaan se kertoo, että yksin ei tarvitse pärjätä. Kovinkin muuri sulaa ja hajoaa silloin, kun kohtaa hyväksyvän katseen ja hymyilevät kasvot. Erityisen tärkeää se on silloin, kun itse kokee, ettei ole minkään rakkauden arvoinen. Silloin jos koskaan ihminen tarvitsee ihmistä, joka katsoo lämmöllä, katsoo silmillä, jotka tarjoavat turvapaikan.

Krista Niemeläinen

Kirjoita viestisi alla olevalla lomakkeella. Kaikki kentät ovat pakollisia
Viestin otsikko:
Nimi tai nimimerkki:
Roskaesto, jätä tyhjäksi:
Viestisi: