”Kuka on sun paras ystävä?” esiteini-ikäiset tyttäreni kyselevät, eivätkä usko, kun sanon, että minulla on pari oikein hyvää ystävää, joita en halua laittaa tärkeysjärjestykseen.
Ystävänpäivää on helppo arvostella amerikkalaisena hömpötyksenä, mutta joskus me suomalaiset tarvitsemme sokerikuorrutettuja smileja valtameren takaa. Siellä Valentine´s Day tunnetaan rakastavaisten juhlana, mutta kotoisassa versiossamme muistamme nimenomaan ystäviä. Heitä, jotka tulevat muuttotalkoisiin, lähtevät lenkille, mukaan messuun ja marjametsään.
Ystävyydelle on monia määritelmiä, siitä on kirjoitettu lauluja ja runoja. Mutta mitkään näistä eivät lohduta häntä, jolla ei ole ketään, jolle sanat voisi osoittaa.
Uskon, että meidät on luotu yhteyteen; ei ole ihmisen hyvä olla yksin. Jos ystävyys on Jumalan lahja, miksi niin moni on yksin tänäkin ystävänpäivänä? Miksi niin moni rakkautta kaipaava ei löydä pariaan? Se kysymys on aika korkealla listassa, jonka haluaisin Jumalalle esittää.
En tietenkään tiedä, mitä Hän vastaisi, mutta voisiko se olla jotain tällaista:
Olen nähnyt, kuinka olet
odottanut ystävää
etsinyt rakkautta
halunnut kuulua joukkoon
Olen nähnyt, kuinka olet
katsonut kaipuuseesi enemmän kuin toiseen ihmiseen
katsonut ohi enemmän kuin kohti
perääntynyt enemmän kuin mennyt lähemmäs
Oletko nähnyt, kuinka olen
ollut kanssasi kaiken aikaa
odottanut sinua
etsinyt sinua
kutsunut sinua?
Katja Vihmakoski