Blogi: Päästön jatkot
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3

Blogi: Päästön jatkot

Viimeistä viedään – näin voisi hyvin sanoa pääsiäisestä, sillä tänäänhän on viimeinen pääsiäisajan pyhäpäivä eli toinen pääsiäispäivä. Pitkä, seitsemän viikon paastonaikana on takana ja kohta koko pääsiäisaika on muisto vain. Monesti merkityksellisiä asioita ja tapahtumajaksoja muistellaan jälkikäteen, katsotaan ehkä kuvia, puhutaan ystävien kanssa tapahtumista jne. Nyt kun katsot taaksepäin seitsemän viikon ajanjaksoa, niin onko se sellainen, jota muistelet ja josta olisi vanhaa sanontaa lainaten ”kerrottavaa vielä jälkipolvillekin”?

Paastonaikaa on perinteisesti ajateltu valmistautumisena pääsiäiseen. Se on adventin isoveli, ainakin mikäli verrataan paaston pituutta – kutsutaanhan joulunaluspaastoa pikkuiseksi. Veljeksillä on pituuserosta huolimatta kuitenkin samanlainen tehtävä: valmistaa ja korostaa itse tulevaa juhlaa. Se on kuin tie, joka mahdollistaa päämäärään saapumisen. Ilman päämäärää se olisi merkityksetön, niin kuin päämääräkin ilman sitä: Ilman toista ei näin ollen olisi toistakaan.

Paastonaika ei juurikaan näkynyt yhteiskunnassa, ei ainakaan perinteisessä kristillisessä mielessä. Kirkollisessa keskustelussakin se miellettiin pitkälti pidättäytymisenä jostakin itselleen tärkeästä, aikaa vievästä asiasta (esim. some) tai jostain heikkoudesta (esim. herkut). Tämä ajatellaan tehtävän siksi, että olisi aikaa pohtia, mikä elämässä on tärkeintä ja keskittyä pohtimaan tulevaa juhlaa ja sen sanoman merkitystä itselle.

Itse tein paastonmatkaa yhdessä ystävien kanssa. Kokoonnuimme parin viikoin välein jakamaan ajatuksia paastosta ja siitä, miten se on läsnä ja vaikuttaa elämässämme. Kun pohdimme paaston luonnetta, nousi esiin Jesajan (luku 58) ajatukset raamatullisesta oikeasta paastosta. Siinä puhutaan mm. vääryyden siteiden aukaisemisesta, sorrettujen vapauttamisesta, leivän ja vaatteiden jakamisesta tarvitseville. Ohjeet ovat selkeät, mutta samalla hämmentävät, sillä ne poikkeavat melko suuresti vallalla olevista paastokäytännöistä. Jesaja ei mietiskele itseään, vaan kääntää katseen itsestä lähimmäiseen, tämän vapauttamiseen, päästämiseen häntä kurjistavasta tilanteesta. Em. Raamatunkohdan pohjalta olen jo pidemmän aikaa ajatellut ehdottaa Kotukselle eli Kotimaisten kielten keskukselle, että paasto sana tulisi nimetä uudelleen päästöksi. Ääkkösten kanssa sana kuvastaisi paaston sisältöä paremmin.

Juhlat ovat yleensä mukavia ja siksi niiden etkoista ja jatkoista on tullut suosittuja. Ne mahdollistavat juhlakauden venyttämisen molemmista päistä. Seitsemän viikkoa on täydellinen etkojen kestoaika, onhan numero seitsemän täydellisyyden luku Raamatussa. Etkot eli valmistautuminen tuntuukin jollain tavalla luontevammalta kuin jatkot. Kun juhlat on juhlittu – olemme kulkeneet Jeesuksen kanssa palmunlehvien katveesta ristin varjon kautta tyhjälle haudalle – niin tuntuu, että se oli tässä. Nyt voimmekin käydä odottelemaan seuraavaa suurta juhlasesonkia eli joulua.

Mitä jos muuttaisimmekin käytöstämme ja oppisimme vanhasta pois? Ottaisimme todellisen päästön käyttöön, toimisimme Jesajan kirjan mukaan ja vanhaa joululaulua No onkos tullut kesä mukaillen, toimisimme niin, että voisimme laulaa, että Oi jospa ihmisellä, ois päästö ainainen.

Hyvää päästön jatkoa!

Tommi Aulasmaa

Päivitetty 10.4.2023