Heippa ja mukavaa syksyn alkua!
Ihana kesä on lopuillaan ja värikäs syksy on alkamassa. Toivottavasti olette nauttineet lomista ja yhteisestä ajasta perheen kanssa. Olette ehkä nähneet myös kavereita. Mieti hetken, että mitä kaikkea kivaa on mahtunut kesään. On monta syytä olla kiitollinen!
Nyt on aika taas aloittaa verkkopyhäkoulut ja tämä onkin syksyn 2023 ensimmäinen verkkopyhis! Tervetuloa tutustumaan Ruut-nimiseen, ahkeraan ja sitkeään naiseen. Kuka hän oli ja mitä hänelle tapahtui?
- se selviää videolta ja voit myös lukea raamatusta lyhentämäni kertomuksen!
Kun olet katsonut ja/tai lukenut kertomuksen, yritä vastata antamiini kysymyksiin kertomuksesta. Jos kysymykset tuntuvat vielä kovin vaikeilta sinulle, voit katsoa vastaukset (nekin löytyvät, tottakai).
Sivuilta löytyy muutama värityskuva ja perinteisesti kaksi askarteluohjetta. Tällä kertaa askarrellaan hedelmäpuu ja iso omena.
Tiedoksi jo nyt, että seuraava verkkopyhis on nettisivuillamme 1.9. ja siinä kerrotaan Mooses-vauvasta.
Mukavia hetkiä pyhiksen parissa ja iloa ja siunausta syksyn alkuun!
Maarit ja Marjaana
Ps. pyhistiimimme on vahvistunut: Marjaana on tullut mukaan tuoden mm lisää verkko-osaamista ja ideoita! Lisäksi Mirka-tiedottaja on teknisenä tukena ja ideoimassa myös. Olemme tosi innoissamme aloittamassa uutta syksyä 23!
Ps. 2 Syksyn ensimmäinen Seikkailupyhis pidetään Tuusulan kirkkotuvan ympäristössä sunnuntaina 17.9. klo 15-16. Tervetuloa mukaan kaikki neljävuotiaat ja siitä vanhemmat lapset!
Ruutin kertomus lyhennettynä versiona Raamatusta
Kun tuomarit hallitsivat Israelia, tuli maahan nälänhätä. Siksi Elimelet Juudan Betlehemistä muutti vaimonsa Noomin ja heidän poikiensa Mahlonin ja Kiljonin kanssa Moabin maahan.
Noomi kohtasi paljon surua, sillä hänen miehensä ja molemmat poikansa kuolivat ja Noomi jäi yksin kahden miniänsä Orpan ja Ruutin kanssa.
Noomi päätti lähteä miniöittensä kanssa kotimatkalle Moabin maasta, sillä siellä oli asiat nyt paljon paremmin. Matkalla Noomi kehotti miniöitään lähtemään takaisin äitiensä luokse ja toivoi, että he siten löytäisivät uuden suunnan elämälleen ja ehkäpä uuden aviomiehen. Ensin kumpikaan ei halunnut lähteä, mutta lopulta Orpa suostui kääntymään takaisin.
Mutta Ruut ei suostunut eroamaan Noomista. Silloin Noomi sanoi: »Katso nyt, kälysi lähti takaisin kansansa ja jumalansa luo. Lähde sinäkin kälysi mukana.» Mutta Ruut sanoi: »Älä pakota minua eroamaan sinusta ja lähtemään luotasi. Minne sinä menet, sinne minäkin menen, ja minne sinä jäät, sinne minäkin jään. Sinun kansasi on minun kansani ja sinun Jumalasi on minun Jumalani. Kun Noomi käsitti, että Ruut oli lujasti päättänyt seurata häntä, hän ei puhunut siitä sen enempää.
Näin palasivat Noomi ja hänen moabilainen miniänsä Ruut Moabin maasta Betlehemiin. Ohranleikkuu oli juuri alkamassa.
Noomilla oli miehensä Elimelekin puolelta sukulainen, rikas ja mahtava mies nimeltä Boas. Eräänä päivänä Ruut lähti poimimaan tähkiä viljankorjaajien jäljiltä ja osui sattumalta peltopalstalle, jonka omisti Boas, joka myös oli paikan päällä.
Boas kysyi palvelijaltaan, joka johti leikkuuväkeä: »Kuka tuo tyttö on?» Palvelija vastasi: »Hän on se moabilainen, joka tuli tänne Noomin mukana Moabin maasta. Hän pyysi minulta lupaa poimia maahan pudonneita tähkiä viljankorjaajien jäljessä ja hän on ollut työssä yhtä mittaa aamuvarhaisesta tähän saakka.
Silloin Boas sanoi Ruutille: »Kuulehan, tyttäreni! Jää tänne minun maalleni poimimaan ja pysy minun palvelijattarieni mukana. Minä olen kieltänyt väkeäni koskemasta sinuun. Jos sinua janottaa, niin mene noiden astioiden luo ja ota sieltä vettä niin kuin muukin väki.» Silloin Ruut vaipui polvilleen, kumarsi maahan saakka ja sanoi hänelle: »Miten sinä voit olla minulle näin hyvä? Kohtelet minua kuin tuttavaa, vaikka olen vierasmaalainen.» Boas vastasi hänelle: »Minulle on moneen kertaan kerrottu, kuinka hyvä sinä olet ollut anopillesi miehesi kuoltua ja miten jätit isäsi ja äitisi ja synnyinmaasi ja lähdit ventovieraan kansan pariin.
Kun tuli ruoka-aika, Boas sanoi Ruutille: »Tule tänne syömään ja kasta leipäpalasi hapanviiniin.» Ruut meni istumaan leikkuuväen viereen, ja Boas tarjosi hänelle paahdettuja jyviä. Ruut söi itsensä kylläiseksi, ja jyviä jäi vielä ylikin.
Ruut poimi pellolla tähkiä iltaan saakka, ja kun hän pui poimimansa tähkät, hän sai ohria säkillisen verran. Hän kantoi jyvät kaupunkiin ja näytti anopilleen, kuinka paljon oli kerännyt. Hän otti esille myös jyvät, jotka olivat aterialla jääneet häneltä syömättä, ja antoi ne anopilleen
Noomi sanoi miniälleen: » Boas on meille sukua, hän on perheemme sukulunastaja.» Ruut sanoi: »Hän sanoi minulle, että minun pitää pysyä hänen väkensä mukana, kunnes koko hänen viljasatonsa on saatu korjatuksi mukaan.» Niin Ruut teki koko ohranleikkuun ja vielä vehnänleikkuunkin ajan, mutta hän asui anoppinsa luona.
Boas oli selvästi mieltynyt Ruutiin ja halusi myös hoitaa tehtävänsä Noomin perheen sukulunastajana. Boas hoiti asian alueen vanhimpien kanssa ja sanoi heille: »Te olette tänään sen todistajina, että minä lunastan Noomilta kaiken Elimelekille, Kiljonille ja Mahlonille kuuluneen omaisuuden. Lisäksi otan omakseni moabilaisen Ruutin, Mahlonin lesken, jotta vainajan nimi säilyisi hänen perintömaallaan eikä katoaisi hänen sukukunnastaan ja kotikaupungistaan. Te olette tänään sen todistajina.»
Boas otti Ruutin vaimokseen ja he saivat poikalapsen. Noomi otti pojan syliinsä, ja hänestä tuli pojan hoitaja. Poika sai nimekseen Obed, ja hänestä tuli Daavidin isän Iisain isä.
Päivitetty: 1.8.2023
