Vanhustyön keskusliiton käynnistämää Vanhustenpäivää on vietetty jo vuodesta 1954 lokakuun ensimmäisenä sunnuntaina. Sitä seuraava viikko on Vanhustenviikko. Tämä valtakunnallinen ikäihmisten viikko on nyt takana monine tilaisuuksineen.
Tänä vuonna teemana on ollut– tehdään iästä numero. Pääjuhla oli Iisalmessa, jonne tasavallan presidentti, itsekin ikäihminen (75 vuotta), lähetti juhlatervehdyksen.
Maanantain teemana oli – terveyttä luonnosta, jota on helppo löytää omasta kunnasta, kun metsät ja puistot ovat lähellä. Viimeisempänä kunnostettu Kaukjärven puisto, jossa viikko sitten ollut taideteos Vedet tanssivat värien ja musiikin tahdissa sai valtavat määrät ihmisiä liikkeelle- kuulin, että yli 40 000!
Tiistain teema oli Tartuttiin tietokoneisiin, älypuhelimiin, nettiin. Niitä voi opetella lasten ja lastenlasten kanssa tai osallistua ohjaukseen kunnan Enter ry:n vertaisopettajien avulla
Keskiviikkona vanhustenviikon juhlaa vietettiin Jokelassa. Teemana oli luovuus.
Torstain teema – ulkoilu – on monen seniorin ja ikäihmisen tärkein harrastus. Kunta on kiitettävästi kunnostanut erilaisia reittejä urheilukeskukseen, Fjällbon puistoon ja Jokelan ja Kellokosken maisemiin. Ei muuta kuin kävelysauvat tarvittaessa mukaan ja liikkeelle ystävän tai ystävien kanssa. Aamun lehdestä saimme lukea edelleen, että Tuusulanjärven kunnat voisivat hakea kaupunkipuiston perustamislupaa ympäristöministeriöstä. Kaupunkipuistoksi nimittäminen nostaisi Tuusulanjärven maakuntajärven tasolta kansalliselle huipulle. Kuten Aulanko Hämeenlinnassa, Ruissalo Turussa tai Kotkan Sapokka.
Perjantain teema oli Ravitsemus – elintavat ja liikunta. Hyvä ruoka ystävien kanssa on parasta sosiaalista kanssakäymistä. Ehdotankin, että jokainen teistä ottaa tavaksi kutsua ystävä tai ystävät syömään yhdessä kotona tai lähdetään Riihikallion tai Hyökkälän kouluille syömään edullista lounasta tai mennään joskus hienoimmin, vaikka Krapille tai Gustavelundiin.
Kulttuuri oli lauantain teema. Kun asutaan kulttuurikunnassa on meidän helppo osallistua ihan kotikulmilla. Tuusulan upeat museot; esim. Halosenniemi, Erkkola, A.Kiven kuolinmökki, Ilmatorjuntamuseo, Kellokosken ruukin alue, Jokelan tehdasmiljöö. Lisäksi Tuusulalaiset eläkeläisjärjestöt järjestävät loistavia retkiä teatteriin, konsertteihin ja taidemuseoihin kotikulmia kauempana. Ja juuri yleisölle avattu MONIO kylän keskellä tarjoaa monipuolisia kulttuurielämyksiä jo tänä syksynä.
Sunnuntain aiheena on vanhuuden ennakointi. Siihenkin on Tuusulan kunta tarttunut hyvin ja palkannut iäkkäiden asumisneuvojan. Onhan sitä monenlaista ennakointia jo vaikka siinä, että kohta liukkaiden kelien tullessa katsotaan, että on hyvät ja tukevat jalkineet aamuliukkailla. Ennakointia on myös se, että tehdään edunvalvontavaltakirja, jos oma tilanne muuttuu äkkiarvaamatta. Ennakointia on myös hoitaa rokotukset kuntoon ennen influenssakauden alkamista.
Tuusulan seurakunta on mielestäni ottanut hyvin ikäihmisten, jota nimeä mielelläni käytän, hyvinvoinnin tarpeet monella tavalla huomioon. On erilaisia ryhmätapaamisia kahvikupposen äärellä, erilaisia leirejä, kesällä on ollut saunaillat Rusutjärvellä ja jokavuotiset Juhannusjuhlat. Syksyn esiteessä löytyvät kaikki tiedot. Se on jaettu kaikkiin talouksiin.
Ja yksi odotettu juhla monelle on syntymäpäiväkekkerit seurakuntakeskuksen Tähtitaivaassa. Hyvän tuulen tupien kokoontumiset ovat monelle arkipäivän kohokohtia, kun saa vaihtaa ajatuksia kahvikupin äärellä ja aina ystävälliset emännät ovat niitä tarjoamassa.
Vielä muutama esimerkki ikäihmisistä, vanhoista, jotka ovat vaikuttaneet Tuusulassa. Ensimmäiseksi haluan nostaa Martta Wendelinin (130 vuotta syntymästä), taidemaalarin ja kuvittajan, joka asui Tuusulassa viidenkymmen vuoden ajan. Hänen nimellään rakennettu päiväkoti sai juuri arkkitehtuurin Finlandia palkinnon! Upea juttu koko Tuusulalle. Martalla oli myös läheinen suhde Tuusulan seurakuntaan. Hän lahjoitti vuosien aikanaan seurakunnalle 26 korttioriginaalia, 1-4 vuotiaille syntymäpäiväkortit, kastetodistuksen, joulukortteja ja pyhäkoulukortteja, joiden tuotto meni lähetykseen ja diakoniaan. Martta eli 92- vuotiaaksi ja eli kotona loppuun asti, kasvattityttärensä Helenan avustuksella.
Tuusulan kirkkopuistossa olen muutaman kesänä pitänyt kirkkopuistokierroksia ja sieltä voisin nostaa vaikka yhden kirkkoherran - kappalainen, kirkkoherra Carl Aspegrenin, joka oli pidempään virassa kuin kukaan muu, 60 vuotta. Kerrotaan, että 70-vuotiaana hän luisteli Tuusulanjärven jäällä ja katkaisi jalkansa. 90-vuotiaana hän hakkasi halkoja todistaakseen kyläläisille olevansa kunnossa. Hän on ollut mm.perustamassa Suomen Lähetysseuraa (1859), kolmen muun kanssa.
Järven pohjoispäässä, joka oli aiemmin Tuusulaa eli vuoteen 51 asti, eli Suomen pisimpään elänyt mies Arska Arvonen 111 vuotiaaksi (1897 – 2009).
Koskenmäellä eli pitkään monille tuttu Anni Hillberg, 98 v, jonka äiti Belegia Laaksonen eli yli 100 vuotiaaksi. Itse tapasin Belegian 70 luvulla kotisairaanhoitajan työssäni. Heidän kauttaan historian havina kulki kyläläisille tiedoksi monin värikkäin tosikertomuksin.
Tässä vain muutama esimerkki vanhoista Tuusulalaisista.
Syksy on nyt todella alkanut, mutta me täällä lämpimässä Tuusulan seurakunnan Tähtitaivaassa voimme iloita kaikesta siitä hyvästä, mikä meitä ympäröi. Pidetään siitä kiinni.
Toivon omasta puolestani kaikille hyvää vointia ja iloista mieltä.
Leena Jäntti
Päivitetty 16.10.2023