Lehtori ja pappi
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3

Tuusula tuli tutuksi lehtorina ja pappina

Seurakuntapastori Seija Jokilehto jäi eläkkeelle helmikuun alussa. Hän ehti työskennellä Tuusulan seurakunnassa sekä pappina että lehtorina kolme eri kertaa.

Ensimmäisen kerran Jokilehto tuli töihin Tuusulan seurakuntaan vuonna 1975. Silloin hänet valittiin nuoriso-, rippikoulu- ja naistyön lehtoriksi. Nuorten ja naisten parissa vierähti yli kahdeksan vuotta, kunnes oli aika siirtyä eteenpäin.
– Sen jälkeen olin töissä kirkon kehitysvammatyössä, päivähuoltolan johtajana, sosiaalityöntekijänä ja yhteiskuntatieteellisten aineiden opettajana.
Papiksi Jokilehto vihittiin loppiaisena vuonna 2000.
– Pappisura minulla on aika lyhyt, Jokilehto toteaa.

Jokilehto on ollut töissä Tuusulan seurakunnassa 1970-luvulla ja 2000-luvulla. Moni asia on muuttunut kolmessakymmenessä vuodessa. Jokilehdolle suurin muutos työssä oli siirtyminen lehtorista papiksi.
– Lehtorina minulla ei ollut toimituksia eli kasteita, vihkimisiä tai hautajaisia, hän kertoo.
Toisaalta paljon tuttuakin on säilynyt yllättävissä paikoissa.
– Rippikoulut ovat muuttuneet paljon. Silti leireillä lauletaan samat laulut ja käydään läpi samat asiat kuin ennenkin, Jokilehto sanoo.

Papin työssä Jokilehto on kohdannut entisiä seurakuntanuoria, jotka ovat nyt jo viisikymppisiä. Useamman perheen kanssa hän on siunannut hautaan lapsen ja kastanut seuraavan.
– Olen saanut elää perheiden kanssa suurta surua ja suurta iloa. Ne hetket ovat jääneet mieleen tärkeimpinä muistoina, Jokilehto kertoo.

Vaikka pappi on aina pappi, roolinvaihto eläkeläiseksi on ollut Jokilehdolle helppo. Hän on jo vähän harjoitellut eläkkeellä olemista osa-aikaisesti.
– Osa-aikaeläkkeellä ei ole tullut sellaista tunnetta, että minua ei tarvita, Jokilehto miettii.
– Aika ja määrä vain ovat tulleet työelämässä täyteen. Tämä oli ihan hyvä juttu. Nyt on aika jäädä pois, hän summaa.

 


Seija Jokilehto jäi eläkkeelle 1.2.2013. Hänen tilallaan jatkaa Paula Mattinen.

1.2.2013