Tervehdys seurakunnan lapsi ja perhetyöstä!
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3

Tervehdys seurakunnan lapsi ja perhetyöstä!

Hangilla on ihanaa, lasketella siellä saa
lujaa suksillansa, puna poskillansa, silmät loistaen.

Lasten virsi 143

Näillä sanoilla toivotan sinulle mukavaa keväänalkua. Lumi ja pakkanen ovat siivittäneet päiviämme niin, että lapset ja aikuiset ovat saaneet harrastaa talviurheilua. Esimerkiksi äidit ja isät ovat voineet tuoda lapsensa seurakunnan kerhoihin pulkalla tai potkukelkalla.  

Valtakunnallinen Yhteisvastuukeräys ponkaistiin käyntiin viime sunnuntaina. Mitä se tarkoitti täällä Tuusulassa? Ainakin sen, että Tuusulan kirkossa oli paljon väkeä perhemessussa. Kirkkoon oli kokoontunut perheitä, isovanhempia ja kummeja.

Perhemessun teema oli kynttilänpäivä, Simeonin ja Jeesus-lapsen kohtaaminen. Aihe oli sattuva, sillä Yhteisvastuukeräyksen kohteena ovat ikä-ihmiset.

Lapset ja ikäihmiset

Jos tarkastelee lähemmin Simeonin ja Jeesus-lapsen kohtaamista voimme todeta, että samat elementit toistuvat tänäkin päivänä ikä-ihmisen ja lapsen kohtaamisessa. Kumpikin ihastelee toinen toistaan. Ikä-ihmiset ihastelevat pienen lapsen pikkuisia sormia ja varpaita, kasvoja ja sileää ihoa. He nauttivat lapsen nuoruudesta, kauneudesta ja viattomuudesta. Lapset sen sijaan iästä riippuen voivat ihastella ikääntyneen ihoa, monia ihon poimuja, elämän kokemusta ja läsnäoloa.

Omasta lapsuudesta muistan, että mummoni kuunteli minua paremmin kuin omat vanhempani. Hänellä oli aina aikaa keskusteluun ja yhdessä tekemiseen. Ehkä juuri siinä on ikä-ihmisten ja lapsen tai nuoren yhteinen juttu: kumpikin voi avoimen kiinnostuneesti ja luottavaisesti osoittavat kiinnostustaan toisiaan kohtaan.

Isovanhemmat ja kummit

Päiväkerhoissa ja perhekerhoissa isovanhemmuus ja kummius ovat olleet puheenaiheina viime syksystä asti. Monessa kerhossa on tehty sukupuuta ja pohdittu omia juuria. Mistä olemme kotoisin ja mitä perintötekijöitä kannamme mukanamme? Lapsille sen sijaan on ollut tärkeää nimetä omat kummit ja mitä heidän kanssaan on tehty.

Päiväkotivierailulla on myös puhuttu kastejuhlasta ja nimijuhlasta. Niissä hetkissä on ollut mukava katsella lasten kastekuvia tai kummilta saatua kastelahjaa.  Miten voikaan lasten silmät loistaa, kun he muistelevat isovanhempia ja kummeja ja nimeävät heitä koko ryhmälle. Entä sitten yhteinen tekeminen isovanhemman ja kummin kanssa? Kaikesta lapsen eleistä ja puheista näkyy kuinka tärkeänä lapsi kokee yhteisen tekemisen ja kokemisen.

Tässä muutamia esimerkkejä lapsen ja kummin yhteisistä jutuista. Tekstit ovat erään päiväkerhon kummikyselystä.

  • Kummin kanssa olen leikkinyt hippaa.
  • Käytiin leikkipuistossa.
  • Olen ollut mökillä.
  • Leikkinyt ja käynyt kivoissa paikoissa.
  • Puhunut puhelimessa
  • Rakentanut torneja
  • Käynyt pulkkamäessä
  • Käynyt muumimaailmassa
  • Käynyt yökylässä
  • Käynyt hoplopissa
  • Kyläilty
  • Leikkinyt pikkuautoilla
  • Luettu kirjoja
  • Maalattu yhdessä
  • Kummit hauskuuttaa ja antaa tukea ja turvaa elämän poluilla.

Omasta kummikokemuksesta tiedän, että aina ei aikaa löydy kummilapselle. Oma perhe ja arkirutiinit vievät niin aikaa kuin voimavaroja. Silti kun edellä olevaa listaa katselen huomaan, että eniten lapset muistavat yhteisen leikkimisen, tavalliset jutut ja lähellä olot. Mikä onkaan mukavampaa kuin ottaa kummilapsi vierelle, lukea kirjaa, kysyä päivän kuulumiset tai leikkiä legoilla. Yhdessä vietetty aika tukee lapsen kehitystä ja luottamusta toiseen aikuiseen, joka ei ole lapsen oma vanhempi. Tämä pätee kaikkiin aikuisiin, ei pelkästään kummeihin, vaan jokaisen aikuisen läsnäolo lapselle antaa elämän eväitä lapsen kasvuun ja kehitykseen.

Mitä voisin tästä vetää loppuajatukseksi? Pidetään huolta juuristamme, isovanhemmista jotka meistä ovat aikanaan huolehtineet. Muistetaan heitä ja käydään kylässä. Ylläpidetään lapsen suhdetta kummiin ja muihin lapselle tärkeisiin aikuisiin, sillä jokainen lapsen ja aikuisen kohtaaminen jättää oman jälkensä lapseen. Vaalitaan lapsuutta ja annetaan hyviä kokemuksia ja elämän eväitä lapsille.

Katja Hemmilä
lapsityönohjaaja

 


Pienen pisaran ensimmäinen matka

Korkealla taivaalla seilaa suuri pilvi. Sinä et näe pilven sisälle, mutta siellä pilvessä on lukemattomien vesipisaroiden maja. Yksi niistä on tarinamme sankari. Tuo pisara odotti malttamattomana suurta hetkeään. Pian hän monien muiden kanssa pääsee laskeutumaan maan päälle. Sitä kyytiä kannatti odottaa. Pian hetki koitti.

Pieni pisara meni pilvenreunalle ja hyppäsi kohti maata. Matka oli hurja. Toiset pisarat lauloivat, toiset tanssivat ja kolmannet tekivät kumpaakin yhtäaikaa. Pian ne osuivat maahan, kuka lehdelle kuka kalliolle, kuka taasen kukan terälehdelle. Pieni pisaramme päätyi kalliossa olevalle pienelle syvennykselle. Kun kaikki pisarat olivat päässeet maahan, huomasi pisaramme, että kalliossa oli pieni rako. Se meni tutkimaan sitä ja päätyi syvälle maan alle. Hetkeen se ei nähnyt muuta kuin edessä olevan kaverin. Pian pisaroita saapui enemmän ja enemmän ja enemmän. Itseasiassa pisarasta tuntui kuin olisi joutunut mereen tai ainakin järveen. Se tunsi kuinka jokin veti sitä ja muita pisaroita mukanaan aina vain nopeammin. Pisaran korvissa kohisi, kunnes äkkiä oli rauhallista ja valoisaa.

Se katseli ympärilleen ja ihmetteli. Se näki esineitä, ihmisiä. Vanhemmat pisarat kertoivat, että he olivat lasimaljassa. Jonkin ajan päästä tummaan pukuun sonnustautunut ihminen laski kätensä maljaan samalla nostaen pikku pisarankin. Hän laski vettä vauvan pään päälle. Niin tapahtui vielä kaksi kertaa. Kolmannella kerralla pikku pisara pääsi toistamiseen ylös. Tuo tummiin pukeutunut ihminen oli pappi tai niin pisara kuuli hän kutsuttava. Pappi puhui jotain kasteesta ja siitä kuinka siinä päästään osaksi suurta kristittyjen perhettä, seurakuntaa. Tilanteessa oli jotain jännittävää, mutta samalla rauhoittavaa. Pikku pisara katseli, kuunteli ja ihmetteli ihmisiä, tuota pappia ja erityisesti pientä vauvaa.

Illalla perheen äiti otti maljan, meni ulos ja kaatoi veden, pikku pisara mukanaan, punakukkaisen ruusupensaan juureen. Pikku pisara tunsi itsensä hyvin onnelliseksi, olihan hän saanut olla mukana suureen perheeseen liittämisessä. Aikaa kului ja aamulla pikku pisara tunsi kuinka häntä vietiin ylös pitkin ruusun vartta. Jonkin aikaa siitä, se lennähti muiden kanssa hienona höyrynä ruusun lehdiltä takaisin kohti taivasta ja uutta pilveä. Sitä jännitti mitä seikkailuja se pääsisi kokemaan seuraavalla kerralla, kun jälleen laskeutuisi pilvestä alas maahan.

Kirjoittanut ja sanaillut Jani Suurnäkki

Kirjoita viestisi alla olevalla lomakkeella. Kaikki kentät sähköpostia lukuunottamatta ovat pakollisia. Jos kirjoitat sähköpostiosoitteesi, se näytetään kaikille lukijoille.
Viestin otsikko:
Nimi tai nimimerkki:
Sähköposti (ei pakollinen):
Roskaesto, jätä tyhjäksi:
Viestisi: