Ahistaa, ahistaa – eipä ahistakaan :)
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3

Ahistaa, ahistaa – eipä ahistakaan :)

Valvoin yönä muutamana asunnon myyntiä pohtien. Myytävä on, näin on nyt elämän tilanne, mutta miten ihmeessä se aiheuttaa niin suurta ahdistusta, että ei unta saa? Jotenkin koko arkinen asia on kasvanut arvaamattomiin mittasuhteisiin.

Mielessä pyörii miljoona asiaa. Pitäisikö ikkunapellit korjata ennen myyntiin laittoa. Miten asunnon pienet puutteet vaikuttavat myyntiin? Ostaako tässä maailmantilanteessa kukaan vanhaa omakotitaloa maalta? Saammeko myyntihinnalla toista asuntoa mistään? Apua, jos asunto ei mene kaupaksi, olemmeko ikuisesti vankina Mäntsälässä!

Onneksi on pääsiäinen. Tänä vuonna se tulee juuri oikeaan aikaan ja asettaa mittasuhteet kohdalleen. Muutaman yön näitä ahdistuksen syviä syitä pohdittuani on sydämeeni laskeutunut hetkellinen rauha – sehän on vain materiaa. Meillä on talo, josta on päästävä eroon. Meidän pitäisi saada rahaa, että voimme ostaa uuden asunnon. No, mitä sitten, jos emme saa asuntoa myydyksi kohtuullisella hinnalla – kyllä sen joku halvalla ostaa. Ja jos ei osta, laitetaan vuokralle. Eletään sitten itsekin vuokralla. Kyllä tästä elämästä jotenkin selvitään. (Sitäpaitsi, mitä vikaa Mäntsälässä muka on, voihan sielläkin asua...)

Kummasti on kristinuskon perussanoma taas tullut lähelle ja tärkeäksi. Jumala kantaa. Mieluusti soisin sen olevan läsnä kaiken aikaa, myös perusarjessa ilman suurempia ahdistuksia. Ja taitaahan se ollakin, mutta näin ahdistavien päätösten alla tulee kuitenkin konkreettisemmin todeksi. Elämä on, Jumala on, siihen voi luottaa tai olla luottamatta. Kyllä helpottaa kun voi luottaa :)

tuula

(Tuula Rasilainen)

 

Kirjoita viestisi alla olevalla lomakkeella. Kaikki kentät ovat pakollisia
Viestin otsikko:
Nimi tai nimimerkki:
Roskaesto, jätä tyhjäksi:
Viestisi: