Muutos
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3

Muutos

Ei sille tässä iässä mitään voi, että joka päivä jotenkin orientoituu siihen, että eläkkeellelähtö ei ole enää kaukana. Joitakin vuosia sitten kannoin vielä huolta siitä, miten sopeudun uuteen elämänvaiheeseen, kun työ on niin voimallisesti vienyt kaiken ajan ja tarmon vuosikymmeniä. Ensi kesänä tulee tasan 40 vuotta siitä, kun olen aloittanut ensimmäisessä vakinaisessa virassani ammattikasvatushallituksessa.

Orientoitumista ei mitenkään helpota se, että kaikki tiedotusvälineet ihannoivat päivästä toiseen työurien pidentämistä ja KEVA lähestyy houkuttelevilla tiedotteilla eläkkeen määrän kasvusta, mitä pidemmälle jaksaisin.

Mutta kun en jaksa.

Viime viikonloppuna sairastin flunssaa ja pysyin petissä päästäkseni työkuntoon seuraavaksi viikoksi. Aina kun raahauduin sähköpostille, siellä oli tavanomaisten työasioiden lisäksi jotain tylsää: 

  • Edellisen viikon neuvottelu, jossa mielestäni päästiin selkeään visioon uuden seukkarin keittiötarpeista, olikin ykskaks sähköpostissa luonnehdittu ”pallo hukassa”- tulokseksi
  • Kellokoskella oli tapahtunut käytettyjen sohvien vaihto epäselvällä proseduurilla, jota en osannut selventää, ja jonka lopputuloksen aiheuttamaa närkästystä avuttomana luin.
  • Kirkkotuvalle onkin hankittu ihan vääränlaiset tuolit, joista puuttuu selkänojasta kolo.

Ja tämmöisiä viikonloppuja on ollut vuosien mittaan lukemattomia. Jos taas en pura posteja viikonloppuna, ne odottavat vastauksiaan maanantaina, enkä pääse ikinä aloittamaan viikon töitä. Ja sitten päivät venyvät iltaan.

Kun mikään ei koskaan muutu.

Samana viikonloppuna havaitsin, että 2,5-vuotias lapsenlapseni, joka meillä käydessään on aina vaatinut jakamattoman huomioni (Imma, KEIKKIMÄÄN!!!), vetäytyi kaikessa rauhassa itsekseen leikkimään työhuoneeseeni, kun tuvan pöydän ääressä pähkäilin isänsä kanssa tämän yrityksen asioita. Ja vuoden vanha pikkusiskonsa, jonka kommunikointi on dää- ja annnannnanna-tasolla, pysäytti uteliaan pistorasiaa tavoittelevan etusormensa, kun kielsin koskemasta, katsoi vakavana silmiini eikä sitten koskenut.

Koko ajan tapahtuu muutosta.

Kohti muutosta minäkin siis päivä päivältä suunnistan. Ja ihan itse voin tehdä siitä hyvän muutoksen.

Sirpa-Leena Arvinen-Lindroos
talousjohtaja

Kirjoita viestisi alla olevalla lomakkeella. Kaikki kentät sähköpostia lukuunottamatta ovat pakollisia. Jos kirjoitat sähköpostiosoitteesi, se näytetään kaikille lukijoille.
Viestin otsikko:
Nimi tai nimimerkki:
Sähköposti (ei pakollinen):
Roskaesto, jätä tyhjäksi:
Viestisi: