Eräässä lehdessä annettiin taannoin vinkkejä siitä, miten välttyä sipulin aiheuttamilta kyyneliltä. Sipulikyyneleet ovat eittämättä kiusallisia, vaikkakin niiden jälkeen olo tuntuu jollakin tapaa puhdistuneelta. Jotkut rohkenevatkin väittää, että kyyneleet poistavat kehosta myrkyllisiä aineita!
Ramatun lyhin (ja samalla kaunein?) jae sanoo: "Jeesus itki". Jumala itkee. Hämmentävä tieto. Jumalaankin sattuu. Hän on tunteva persoona, joka myös uskaltaa ilmaista tunteensa. (Toisin kuin esim. Buddha, jolle mielen tyyneys oli keskeinen pointti.) Ikään kuin Hän haluaisi rohkaista: "Tunteiden kokeminen ja niiden näyttäminen on suotavaa."
Itselleni tulee usein tippa linssiin kirkossa käydessä. Samalla se kertoo jotakin kaunista Jumalan suhtautumisesta ihmisiin. Lähestyessään meitä Hän ei huuda, vaadi eikä uhkaile. Niiden sijaan Hän koskettaa lempeästi, aivan kuin ottaisi pumpulimaiseen syleilyyn. Ja se riittää. Rakkauden kokeminen murtaa. Patoumat aukenevat. Ja sielu puhdistuu kyyneleiden mukana.
Esko Makkonen
HeikkiH 9.4.2013 19:32
Pari esimerkkiä:
IItse en pystynyt pidättelemään vuolasta kyynelehtimistä, kun lapset lauloivat minulle äänissä erään Liekit -musikaalin Liekki-laulua syntymäpäivänäni.
Toinen tilanne oli sellainen, kun Walesilainen kuoro lauloi Finlandia-hymniä Walesin kielellä. Finlandia-hymni on aina nostattanut isänmaallisia tunteita pintaan, mutta ei sentään kyyneliin asti. Walesin kieli oli taas kuorolaisille vähintään yhtä rakas kuin Finlandia meille suomalaisille. Tämä yhdistelmä oli "liikaa" enkä hallinnut tilannetta.
Tunteet ovat suuri Jumalan lahja ihmiselle enkä luopuisi tuosta itkemisen taidostakaan. Muille siitä ei ole hyötyä, mutta itselleni on, kuten Eskokin blogissa kirjoitti.
Negatiiviset tunteet ovat sitten eri asia, mutta siitä ei ollut tässä blogissa kysymys. Ehkä saamme joskus blogikirjoituksen niistä.
.
Esko 10.4.2013 08:01